lauantai 22. huhtikuuta 2017

Joriineista joriineihin - hyppäys syksystä kevääseen

Talven aikana on tullut mieleeni, kuoliko kupsahtiko koko ploki. Viimeiseksi olen kertonut joriineistani, viime vuoden syyskuussa. Nyt palaan kevääseen ja myös joriineihin.

Noin hujahti koko talvi, ilmeisesti talvihorroksessa.

Talven aikana olin kerran suvilystipaikassa, helmikuussa. Silloin oli paljas maa, ei lunta yhtään peittämässä kasveja äkkipakkasilta. Miäs on kyllä useammin käynyt täällä lämmittämässä pirttiä ja viipynyt pari päivää.

Eilen tultiin illansuussa. Piha oli rähjäisessä kunnossa. Mutta huomattiin heti, että joku oli käynyt leikkaamassa marjapensaita ja omenapuita. Myöhemmin kuultiin, että leikkaaja oli puutarha-alan ammattilainen. Hienoa! Kyllä noita oksia nyt kelpaa siivota, kun tiedän, että pensaita ja puita on hoidettu.

Kuvasta ei näy, mutta tuuli oli heittänyt muovikasvihuoneen päädystä palan irti.

Illalla kiertelin hiukan pihassa ja olin kiinnostunut näkemään mm. tulppaanin alkuja.

Voi ei. Peurat peijakkaat ovat verottaneet tulppaaneita todella pahasti. Olen joka syksy lisännyt uusia tulppaaneita vanhojjen lisäksi. Vanhatkin olen alkukesällä kukinnan jälkeen kaivanut maasta ja antanut kuivua suven ajan. Syksyllä olen istuttanut uudelleen. Kokemukseni mukaan tulppaanit tykkäävät tällaisesta ylöskaivamisesta ja lisääntyvät vain.

Mutta nyt! Pahin peuratuho tähän mennessä. Aikaisemmin peurat ovat saattaneet puraista yhtä tai kahta tulppaania. Ei sovi valittaa. Meillä tuhot ovat tähän mennessä olleet pienet. Kuitenkin tuli tunne, että voisin vaikka lähteä takaisin kotiin. Ei huvita!

Yöstä ei ole valitettavasti mitään kuvamateriaalia. Heräsin ensimmäisen kerran siihen, kun Rauha ponkaisi kovalla vauhdilla jalkojeni päältä jonnekin ja kissat säntäilivät ympäri huoneita. Nousin katsomaan ja panin valot. Ruska juoksi edellä hiiri hampaissaan ja Rauha perässä. Hiiri oli elossa, kunnes Rauha sai sen käsittelyynsä ja puri hengiltä. Sitten minä takavarikoin hiiren ja heitin jäteämpäriin. On täällä vielä hiiriä, ainakin yksi, josta minulla on näköhavaintokin. Sitä on kyllä kytätty urakalla mutta ei vielä pyydystetty.

Seuraavan kerran heräsin muuten vain. Menin keittiöön, ja Ruska ja Rauha molemmat vahtasivat ikkunasta ruispelolle. Minäkin menin katsomaan. Siellä oli melkein kymmenpäinen peuralauma ruokailemassa. Ilmeisesti tuoreet rukiin oraat maistuivat hyvältä. Minä yritin avata ikkunaa kiljuakseni peuroille ja hätistääkseni ne pois pellolta. Kun en saanut ikkunaa auki, hakkasin lasiin, ja koko peuralauma laukkasi pakoon.

Tänään ei huvittanut lähteä edes pihalle. Istuin pirtissä, katsoin ohjelmia Yle Areenasta ja kudoin tillukkaita.

Vihdoin ryhdistäydyin ja lähdin hakemaan joriininjuurakoita kellarista. Olin syksyllä istuttanut joriinit turpeeseen, ja ne ovat talvehtineet kellarissa. Näyttivät pääosin hyväkuntoisilta. Olin kuitenkin järkyttynyt siitä, kuinka paljon niitä olikaan.

Raahasin ehkä vajaan kolmanneksen joriineista kellarista. Kellarin kiviportaat ovat korkeat ja niitä on monta. Kellari on aika syvällä. Kun sain joriinit - siis vain osan niistä - ylös, puuskutin raskaasti.

Olen näköjään mennyt talven aikana tosi huonoon kuntoon. Tuntui kuin se ihminen, joka viime suvena kasvatti kaikki nuo kymmenet joriinit, istutti, kasteli, kaivoi syksyllä maasta, istutti  ruukkuihin turpeeseen ja vei kellariin, oli joku aivan eri ihminen kuin tämä raihnainen tyyppi, joka tänään vaivalloisesti kämpi kellarista ja raahasi kaksikymmentäkaksi joriiniruukkua ja vei talon toisen pään keittiön ikkunoille. Huh. Viime suvena minun on täytyny tolla todellinen energiapakkaus, Ja nyt olen raato. Toivon mukaan joriinit ja muut kasvi ja koko muu piha saavat minut taas parempaan kuntoon.

Joriinihommani ohessa tapasin pihassa myös talon navettakissan Mustan Miinan. Ei ollut kameraa framilla, joten kuvaamatta jäi talvipyylevä Musta Miina. Tervehdimme kuitenkin oikein kunnolla ja juttelin Minnalle, vaikka lähietäisyydelle Miina ei päästä. Ei puhettakaan, että voisi silittää.

Tänään tein vielä uuden kierroksen pihassa ja löysin myös koskemattomia tulppaaninlehtiä.

Mm. aivan talon kivijalan viereen istuttamani olivat saaneet olla rauhassa.

Mitäs nämä ovat? Taitavat olla Katharine Hodgkin -kurjenmiekkoja. Ovat vuosien varrella lisääntyneet. Mutta voivatko olla niitä, kun Saaripalstalla nämä kukkivat jo aikaisemmin? Ja joutuivat peurojen suuhun! Saa nähdä, onko näillä sama kohtalo, nyt kun peurat ovat hoksanneet, että tässä pihassa on yhtä ja toista naposteltavaa.

Sisällä ilahduttaa kaksi juuri kukkimaan alkanutta kliiviaa.

Sinä joka tätä luit, huomasit varmaan, etten kirjoittanutkaan tälllä kertaa Porin murteella. Saatan tästedes tyytyä käyttämään Porin murretta vain mausteena.

Rauhan ja Ruskan kuulumiset kerron myöhemmin erikseen.



perjantai 23. syyskuuta 2016

Joriinijuhlaa

Joskus vuasi takasi mu siskoni kysy et mikä aika suvest o mu miälestäni tääl suvilystipaikas kaikkei paras. Mää vastasi sillo, et kevät, sipulikukkie aika.

Ny mää voisi vastat et loppusuvi tai syksy, joriinie aika.

Tänä syksyn nämä joriinit o ollu poikkeuksellise ihanii ja mul o ollu niit enemmä ko koskaa enne.

Yks hyvä paikka joriineil o talo ja toise kuisti vällii jäävä eteläsuuntaa antava "kainalo". Lämmi kivijalka o hyvä joriineil.

Täsä viäl kolmas kuva samast paikast eri suunnast.

Mää ihastui joriineihi muutama vuasi takasi, ko sai joriinie taimii miähe kälylt Rakelilt. Hän pruukaa ottaa siämenii korjuu omist daalioistas ja kasvattaa niist taimii seuraavin vuasin. Mää ole antanu näil oma lajikenime: 'raakelilaiset'. Niit o montaa färrii, kerrattuu ja yksikertast. Mää ole itteki kasvattanu taimii Rakelilt saamistani siämenist. Tänä suven mää sai taas uude satsi häne itte kasvattammiis valmiit taimii.

Kaunis helakapunane kerrattu raakelilaine.

Vaalee oranssi raakelilaine.

Kirkkaa oranssi raakelilaine.

Vaalee sitruunakeltane kerrattu.

Kirkkaakeltane yksikertane raakelilaine.

Sinipunane yksinkertane.

Sinipunane kerrattu.

Pinkki.

Tämä tummapunane o mu suasikkini.

Pörriäiset o tykänny nukkuu daaliois. Varsinki muutama viikko takasi tämä oli tavalline näky, mut viäläki näit näkkee.

Täst näkkyy et mu lempijoriinini, tummapunane raakelilaine, o kookas ja rehevä puska.

Vuasie varrel ole ostanukki daalioit ja viime kevvään riahaannui ostamaa usiammat juurimukulat.

Meil o tääl hyvä kellari, josa joriineitte talvehtimine o onnistunu, ko ole istuttanu mukulat turppeesee.

Vaikee edes sannoo, mikä näist o kaikkei kaunein. Tämä nimi o 'Puerto Rico'.

Toine kaunis oranssi o pallodaalia 'Sylvia'.

Toine kuva 'Sylviast'.

En tiä, mist o peräsi lajikkeet, joitte nimi o 'Honka'. Tämä o 'Honka Surprise'.

'Honka Rose'.

Tämä joriini nimi o 'Optic Illusion'.

Muavikasvihuanee edes o iso joriinipenkki, josa o kaht lai joriinii, valkost ja liila-sinipunast. Valkone o nimeltäs 'Tsuki-Yori-No-Shisna', sinipunane 'Clair Obscur'.

'Clair Obscure' -jorineitte kukat o keskenäs vähä erilaisii eri yksilöis.

Toise 'Clair Obscure' kukat.

Täs viäl tua kummanimine valkone: 'Tsuki-Yori-No-Shisna'.

Toine valkone jorini, siro ja nätti 'Playa Blanca'.

'Vanilla.'

Dramaattise tummapunane 'Arabian Night'.

Toine tummapunane 'Kaisha Lea'.

Joka syksy joriinit o paleltunu yhdes yäs. Yks hallayä riittää ni jorinie kasvustot o enttisii ja o aika pan ne kellarii. Ny me ollaa yritetty peittää jorineit yäseeks harsoil, jos o luvattu kylmää. Saa nähd kui kaivva tätä lystii kestää tänä syksyn. 

torstai 22. syyskuuta 2016

Ruska ja Rauha kissanäyttelys

Aika o taas päässy hurahtammaa. Elokuu loppupual Ruska ja Rauha oli kissanäyttelys Myyrmäkihallis Vantaal kahten päivän. Kaikki kuvat o Mamma Naukulalt. Kiitos, Mamma eli Merja!

Kuva:

Paparazzi Mamma o onnistunu ikuistammaa Ruska näkemykse kissanäyttelyist. Hän torkkuu ja kurkkii piilostas millai ihmiset kulkee ohitte ja näyttelee ittees kissoil. Toiset kulkee ohitte, toiset pysähtyy ja toiset lukkee häki syrjäs olevii klappui: "Älä käpälöi!" Toiset kyssyy, saisko koskee, saako silittää.

Kuva:

Tuamari pöydäl Ruska o kiltti mut aika jännittyny niinko asennost näkkyy. Kuva o lauvvantailt.

Kuva:

Sunnuntain Ruska oli rennompi. Sertit hän sai kumpanaki päivän.

Kuva:

Kissanäyttelyt o melkei ain sukukokouksii. Täsä Ruska tytär ensimmäisest pentueest, jonka isän oli Mäkikatin Sinfonia. Mesi o ihana näyttelykissa, ottaa rennosti retuutukset eikä pelkää tuamareit. Tämä Myyrmäe näyttely jälkee Mesi o kerriinny käymää viäl toiseski näyttelys, josa hän valmistu Supreme Championiks. Onneks olkoo, Mesi!

Kuva:

Täsä Mesi täplät. Näyttelys oli sunnuntain viis kissaa suaraa alenevas polves. Neljännee sukupolve edustaja eli Mesi tyttäree Sipi kuva puuttuu. Mut Sipi oli siis itte kyl paikal.

Kuva:

Niinko Sipi tytärki, piäni HelmiOrvokki eli mini-Ruska. Suaraa alenevas polves: Mikki - Ruska - Mesi - Sipi - HelmiOrvokki.

Kuva:

Rauha poika Hartsa ottaa kans tuamarit aika lunkisti. Niil voi kääntää selkäski ja kattel ympärilles. Hartsa o Rauha ensimmäisest pentueest, jonka isän o Onni Mäntsäläst.

Kuva:

Ja Pippi o Rauha toisest pentueest. Täsä Pippi emäntäs sylys näyttelys. Pippi kilpaili nuarte luakas.

Kuva:

Kukas täsä sit o? Simba, Rauha toiste pentuje isä, melkei naapuri poika. Pippin isä siis.

Kuva:

Kävi nii hauskasti, et piänest Pipist ja isovaari Mikist tuli sunnuntain kummastaki kolmannee kategoria BIS eli Best in Show, Pipist nuarte luakas ja Mikist leikattuje uroste luakas. Mää onnittele kuvas sulost Pippii.

Kuva:

Pokaalit Pipi ja Miki häkkie pääl. Onneks olkoo, Pippi ja Mikki ja hee emäntäs Monika!

Seuraavaks me ollaa menos kissanäyttelyy Vermo raviradal lokakuu pualesvälis ja sitä seuraavaks Turkuu marraskuu loppupual.

Mainitut kissat virallisesti (ilman titteleitä):
Ruska, Pinkkitassun Bette (EUR f 22), kilpikonnaruskeatabby naaras, s. 2010
Mesi, Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24), ruskeatäplikäs naaras, s. 2012
Sinfonia, Mäkikatin Sinfonia (EUR n 24), sinitäplikäs uros, s. 2004
Sipi, Pinkkitassun Gertrude (EUR g 22), sinikilpikonnatabby naaras, s. 2014
HelmiOrvokki, Pinkkitassun Jóhanna (EUR f 22), kilpikonnaruskeatabby naaras, s. 2015
Rauha, Pinkkitassun Edina (EUR e 24), cremetäplikäs naaras, s. 2013
Hartsa, Pinkkitassun Harvey (EUR d 22), punatabby uros, s. 2014
Onni, Kissakallion Orlando (EUR d 22), punatabby uros, s. 2011
Pippi, Pinkkitassun Kristiina (EUR e 24), cremetäplikäs naaras, s. 2016
Simba, Tiikerililjan Lounatuuli (EUR d 22), punatabby uros, s. 2014

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Voitto kotiin

Me voitettii Naukula arpajaisis. Arpajaisvoitto oli kissamiäline: iso paperipussi. Kissaihmiset hoksaa heti et tämä o hyvä voitto kissoje miälest, yks parhait. Viime viikovaihtees mää treffasi Naukula mamma Helsinkis, ja hän luavutti mul voito.

Mää tuli kottii ja luavuti voito Ruskal ja Rauhal. Eli asetteli pussi laatteel ja jäi kamera kädes kattomaa mitä tapahtuu. Ulkomaakiäliset tekstitki: The paper Bag. Le sac en papier.

Rauha mennee koht pussii.

Rauha o pussis.

Rauha tullee pussist ja haistelee tarkasti.

Seuraavaks Ruska mennee pussii.

Rauha krapistellee pussii ko Ruska o sisäl.

Ruska tullee ulos pussist. "Mitäs tykkäsit? Oliks kiva?" näyttäs Rauha kysyvä Ruskalt.

"Joo. Haisee jännält. Vähä niinko tutult."

Seuraavaks Ruska hyppää valtaistuimelles eli keinustoolii, joka o liki pussii. Rauha jää tutkimaa pussii ja Ruska ryhtyy päivätorkuil. Toisel silmäl seuraa Rauhaa ja pussii.

Rauha mennee pussii.

Ja  tullee ulos.

Rauha jää makkaamaa pussi viäree.

Kiva pussi.

Rauha köllöttää pussi viäres.

Sen pitune se. Tämä o ihan tosi juttu.

Siin vaihees ko Rauha makas pussi pääl, mul ei ollu ennää kamera framil.

Kiitos Naukula väel: mammal, Sulol ja Namul!