sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Multane viikko

Rauha ja mää ollaa istutettu daalia ja gladiolukse mukulii, pantu siämenii itämää ja koulittu pikkutaimii. Paljo helpommal olsi päässy, jos olisi pannu Rauha toisee huaneesee ja ove kii. Taik jos olisi menny ulloos multahommii. Mukko sisäl o mukavempaa ja toine o riamuisas ja täyn elämäilloo ja uteliaisuut. Ihan pentu Rauha tuntuu oleva verrattun Ruskaa, joka tyynesti käy vaa kattomas mitä tapahtuu ja sit jatkaa unias.

Mää välil kilju ja komenna ja välil naura ja välil hellittele ja silitä Rauhaa. Mitä kaikkii hän keksiikää? Pureskellee ja reijjittää multapussit rikki, kuljettaa mu merkattui daaliamukuloitani toisee huaneesee ja sevottaa mu laskuisani. Mul o daaliamukulat färi mukkaa eri looris merkattuin. "Valkoinen, kerrottu", "Liila, keskeltä tumma liila", "Kaunis punainen", "Vaaleankeltainen, terälehtien ulkoreunat valkoiset". Ko Rauha soilottaa mukulat sekasi ja välil kuljettaa jonku toisee paikkaa, ni mist mää tiä, mikä o mikäki?

Kaikki purkit, joho vaa piäni kissa mahtuu, täytyy pruuvvat. Tai vaik mahtuis vaa etukäpälät. Multaa tarttee haistaa, maistaa ja sotkee. Vesi vast kiinnostavvaa onki. Ko mää kaada vet mukuloitte pääl ja Rauha kuulee, hän karraa päistikkaa toisest huaneest kattomaa sitä vedelorotust nokka pitkänäs ja tassut märrääs mullas.

Mul o muavisii liuskamaisii klappui, joit pistele purkkeisii, et tiätäsi myähemmi mitä misäki purkis o. Neki Rauhaa kauheesti himottaa. Hän siappaa klapu mu kädestäni ja mennee karkuu. Ja jättää klappuu hampaajälkes.

Tämä kohtalokkaa tummapunane o yks kauniimmist mu viimevuatisist daalioistani.

Tämäki kerrottu punane on mu suasikkejani.

Niinko tämä liilaki, jonka terälehtie sisäosat o tummii ja ulkoreunat vaaleit. Kaunis vai mitä?

Kyl tämä vaalee keltanenki o ihana. Tämä terälehdet o ulkoreunoiltas valkosii.

Viime kevvään mää kasvati daalioit siämenist. Syksyl en ottanu lainkaa siämenii korjuu, ko daalioit oli runsaasti ja ajatteli, et kyl niist ainaki joku osa kellaris säilyy. Ja säilyki, yllättävä hyvi, vaik tämäki talvi oli poikkeustalvi, harvinaise leuto. Mää eppäili, et daaliamukulat olis kellaris homettunu.

Alkuperäset siämeneet mää ole saanu miähe kälylt. Ja häne nimes mukkaa mää sano näit kaikkii 'Raakelilaisiks'. Kiinnostavvaa nähd, mitä näist monist mukuloist tullee. Ja onko kukkaset sitä mitä mää ole merkannu niitte oleva, vai onko ne vahettanu färriis. Tai pääsikö Rauha vahettammaa mukulat.

Daaliat ihastutti minnuu viime vuan nii paljo et ny mää ole lisäks ostanu iha uusiiki. Ihmettele vaa, mihe nää kaikki mahtuu.

Kahten vuaten ole siämenist esikasvattanu kesäkukkasii ja niist ole jo saanu ittelleni muutamat suasikkikasvit.

Sinisalvia 'Blue Angel' o tavallas vaatimatoin mut kukis o niin tihkuva sinine färi, et ny mää ole jo kolmanten kevvään taas tätä kasvii kylväny ja koulinu.

Tämä sinisalvia kassoottaa pitkulaisii mukuloit jokka kuulemma vois pan kellarii talvisajaks, mut mul ne ei säilyny.

Toisel sinisel kukal o omituine nimi: isonolaana, saksaks 'Blauer Vogel' eli 'Sininen lintu'. Sen lehdet o paksut ja mehiset ja kukat kellomaiset siniset. Tämä o hyvä reunuskasvi isos kukkamaas. Se rönsyilee pitki maat ja kukkii ahkerasti. Mää en tiä mahtaak täl kukal ol joku oikee lailline suamekiäline nimi, nolaana ei kuulost suame kiälelt.

Tämä kirkkaakaltane o kesäpäivänhattu 'Marmelade'. Sitäki mää kasvata ny jo kolmanten kevvään päräjälkee. Se kukkii loppusuvel.

Mu neljäs kesäkukkasuasikkini on kesäleimu. Kahten vuaten mul o ollu sekotus 'Twinkle Mix' ja se o menestyny hyvi. Soppii pualvarjosaa paikkaa, ei suaraa aurinkoo. Tänä kevvään mää vaihteeks hankei tavallissii puna-liila-valkosävysii kesäleimui, en tommosii hapsureunasii.

Nämä neljä o mu ykkässuasikeitani ja ne o tätä enne kahten kevvään luanannu oikee hyvi.

Pelkkä hyvä itämine ei tiätysti viäl riit kasvi hyvävoipasuutee, on muitaki tekijöit, esimerkiks sopiva kasvupaikka. Mää ole näis asjois pelkkä amatööri.

Kevvääl 2012 mää kylvi monivuatisii idänunikoit kaht eri färrii, vaalee lohepunast ja valkost. Ne iti nii hyvi, et yhdes idätyslaatikos näytti oleva tuhat piänt taint. Valtaosa oli pakko heittää menemää. Taimii oli silti iso määrä purkitettuinaki.

Seuraavan suven 2013 muutama uniko taimist oli viäl henkis, ja muutama kukki. Muttei yhtää vaaleepunast. Valkosii oli muistaakseni kolme-neljä yksilöö kukas. Näitte valkoste nimi o 'Royal Wedding'. Miälenkiintost ny nähd, kui monta o viäl henkis ja onko nämä siämentäny. Ja olisko yhtää vaaleepunast säilyny sillai, et olis henkis vaikkei viime suven kukas ollukkaa.

Tämä piäni lehtiruusuke o mu pettymykseni. Mää oli ostanu pussillise kesä-esiko siämenii. Pussi kyljes oli nätti kuva keltasist, oransseist ja punasist kukist.

Kesäesikot iti hyvi. Ohjees kehotettii, et taimii täytyy pittää omis ruukuisas ensimmäine suvi ja vast loppusuvel istuttaa maahaa. Sillai just mää tei. Parikymment taint mul oli pihas puu juurel ruukuisas.

Joskus loppusuvel mää istuti ne mut heti istuttamise jälkee huamasi, ettei esikot menestyny siin paikasas pualvarjos. En tiä mikä oli. Viäres tavalliset kevätesikot menesty hyvi.

No, talve ylitte näist selvis kaks piänt taint. Toise joku elukka söi ja toine sinnitteli suve ylitte. Ei kukkinu eikä oikee kasonnukkaa paljo miksikää, mitä ny tosa kuvas näkkyy. Aika vahvasti eppäile, ettei tämä ainookaa taimi ennää ol henkis. Antaas kattoo.

Miälenkiintoisii joka tapaukses nämä erilaiset uude kokkeilut. Tänä kevvään mää kokkeile ensimmäist kerttaa samettiruusui.

Tähe loppuu viäl kuva mee trekolsmestareist, jokka huilaa viärekkäi pirtis. Miäs kiinnitti mattopätkä heil kankastoolei pääl, niät hee o mukava maat yläilmois. 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kissanäyttelyviikolloppu takan

Mul oli mahtava viikovaihde Salos. Oli siäl Ruska ja Rauha kans kissanäyttelys. En ol oikee päässy viäl kissanäyttelyitte makkuu, mut tämä oli paras. Aljoi jo tottumaa, melkei innostui. Oli paljo kivoi eurooppalaisihmisiiki. Lauvvantain kävi Mamma Naukula. Mukavat ihmiset teki sen, et oli mukavaa.

Lisäks oli kissoil hyvä menestys varsinki lauvvantain. Meit oli siäl mukan viis Pinkkitassu kissaa ja hee omistajjiis. Lauvvantai oli varsinaine Pinkkitassuje päivä, ko neljä viidest kissast pääsi tuamari parhaaks. 

Ruska ei kyl yhtää viihtyny. Täsä o Ruska haiseva lausunto viikovaihteest: 

Silti Ruska sai kauheesti palkintoi ja kehumist. 

Täsä Ruska ja hiuka Rauhanki palkintopöytä kottii päästes. Lauvvantain ja pyhän Ruska sai CAP-sertifikaati ja siit hyväst tommoset sinikretliinit ruusukkeet. Ruska o aikasemmi ollu arvostelunäyttelys naaraitte sarjas ja o valmistunu Championiks, nyte hän oli kastraattinaaraan, ja kastraatit saa näit CAPei. Sikko niit saa kolme, valmistuu Premieriks. 

Kullafäriset läpyskät o Ruska ja Rauha lauvvantaiset tuamari paras
-palkinnot. Tuamari valikoittee arvosteltavie kissojes joukost parhaa naaraa, parhaa urokse, parhaa kastraattinaaraa, parhaa kastraattiurokse, parhaa nuare ja parhaa pennu. Tuamari nominoitti lavvantain Ruska parhaaks kastraattinaaraaks ja Rauha parhaaks nuareks. 

Vihriäine ruusuke tuli Ruskal Eurooppalaskissarenkaalt tuamari paras
-arvostelu kunniaks. Rauha o jo saanu semmose, sentähde hän ei saanu tätä ruusuket ennää, ko se annetaa yhdel kissal vaa kerra. 

Isot plakaatit jois lukkee BIS Ruska sai lauvvantain ja sunnuntain siit hyväst, et hänest tuli Best in Show kolmoskategoria siitosnaaras kumpanakki päivän. Näyttelys oli paikal häne kolme pentuus ja kaikki menesty nii hyvi, et Ruska ansaitti tämä kolmannee kategoria parhaa siitosnaaraa titteli. Nii, ja täst kuvast puuttuu ruakapalkinnot, jokka kuulu yhtee noitte plakaattie kans.

Pinkkitassu kissala kasvattaja Mikko sai lauvvantain Best in Show eli kategoria parhaa kasvattaja palkinno. 

Onneks olkoo meil kaikil! Kasvattajal, kissoil ja omistajil! Kissanäyttelys käymine o vähä ninko ulkomail kävis. Ihan oma mailmas. 

Salo kissanäyttely oli sukukokouski. Paikal oli Ruskan isä, Mikki, komia kolli, varsinainen veteraani. 

Miki kuva otti Mamma Naukula. Mikki o punatabby, täl hetkel leikattu uros. 

Miki viäreises häkis oli tytär kilpikonnaruskeetabby Pinkkitassun Bette li Ruska. Häkki näytti tyhjält ko Ruska ei suastunu yhtää olemaa framil. Hän meni heti lymmyy verhoje taa. 

Ruska näkkyy häkisäs pelkkän möykkyn kartiineitte takan. 

Minul Ruska rähjäs ja oli kiukkuine, mut viaraitte käsittelys hän käyttäyty paremmi. 

Lauvvantain Ruska tuamarin oli suamalaine Arja-nimine, joka kehu Ruskaa mut mainitti et Ruska o hiuka pullukka ja häntä vois ol hiukka pidempi. Ruska silmät oli häne miälestäs kauniit ja niis oli superkaunis färi. Turkis oli ex kaunis väritys, ex tabbykuvio ja ex ex laatu. Ex tarkottaa excellenttii eli erinomast ja hyvvää. (Kuva Eija Sipilä.)

Rauhal oli seuraavas häkis paljo mukavempaa ja lepposempaa ko Ruskal. 
Rauha tykkäs seurat mitä ympäril tapahtu ja mimmosii ihmisii kulki ohitte. (Kuva Mamma Naukula.)

Sunnuntain Rauha olo näytti jo aika rennolt. Oli kiva makkail häkis olevas riippukeinus ja seurat siält ihmiste ja kissai mennoo ja touhuu. Silmäterät kylläki kertoo jonkuasteisest jännityksest ja kiihtymyksest.

Kiitos, Tellervo, riippumato lainast! Rauha tykkäs siit kovi.

Näyttelys oli Rauha veli- ja siskopuali Ruska ensimmäist pesueest. Täsä kuvas Pinkkitassu Dionysos, punatäplikäs kastraattiuros. Eli pikku Didi, joka suvel 2012 oli piäni ja asu meil. Hänki sai kumpanaki päivän CAP-serti ja pääsi lauvvantain tuamari parhaaks ja loppupaneelii. Näyttelys oli Didi ja Minni tuken hee omistajas Eija Sipilä.

Täsä Didi sunnuntain hollantilaise tuamari kopeloitavan. Lauvvantain Didi tuamarin oli saksalaine Bobby, joka nominoi Didi eli valitti tuamari parhaaks eli TP:ks eli NOMiks.
Täs kuvas Minni o saksalaistuamari Bobby käsittelys sunnuntain. Kuva Eija Sipilä.

Minni niinko Didiki oli ihmee nätisti ja rauhallisesti näyttelys, vaik tämä oli hee elämäs ensimmäine näyttely. He käyttäyty paremmi ko emos. Määki oli ihan ylpee näist Ruska pennuist Didist ja Minnist.

Tääl pikku pikku Minni opettellee vast kävelemmää. Aikuisen Minnist o tullu tummempi ko mitä hän oli piänen.

Minni hankki kans ittelles kahten näyttelypäivän kaks CAPpii. Tuamari Bobby kehu kaikkii eurooppalaisii "wonderful, wonderful". Lauvvantain hän siis otti Didi tuamari parhaaks kastraattiturokseks. Sunnuntain hän oli Ruska, Minni ja Rauha tuamarin. Hän piirsi sydämme arvostelusetelii ja käski kaikki eurooppalaiset kastraattinaaraat, Ruska, Minni ja kaks muut, tuamari parhaa valintaa, muttei sit valinnukkaa kettää näist ko valikoitti ainoo muurotuse. Eikä valinnu Rauhaakaa parhaaks nuareks, vaik tälleki piirsi iso sydämme ja kehu et wonderful.

Kaikist nuarempi Pinkkitassu näyttelys oli pikkune Lily eli Pinkkitassu Florence. Hän oli reipas niinko vanha tekijä vaik o vast pentu.

Täsä Lily Miko sylys vartoo vooroos tuamaril. Lily selvis lauvvantain tuamari parhaaks ja paneelii astikka. Kuva Mamma Naukula.

Lauvvantaiehtoon oli jännää paneelis, jota vois ehkä sannoo jonkullaiseks "finaaliks". Oli ihmeellist, et tähe paneelii pääsi neljä Pinkkitassula viidest mukan olevast kissast.

Ylempän kuvas o Ruska paneelis. Kuva ottaja o Didi ja Minni emäntä Eija Sipilä. Ruska silmäterät oli isot ja mustat ja Ruska veti ittes nii piänee mykkyrää et näyttää pullukammalt ko onkaa. Oli se varmasti häl pelottavvaa. Täsä tilantees Ruska ei ol muistaakseni koskaa enne ollu. Monet viaraat ihmiset kanniskellee, nostelee ja käpälöi eikä ommaa tuttuu emäntää ol lähimaillakaa. Kauhee hälinä ja vilinä. Katos o peilei, jokka välkkyy ja kiiltää ja joit Ruska tuijjottaa ihmeisäs. Hänt eikä muitaka Pinkkitassui valittu BIS:ks eli kategoria parhaaks mut hianoo oli - minust, ei Ruskast - seki menestys et pääsi paneelii astikka.

Paneelis oli Ruska lisäks Didi, Rauha ja Lily, ja kaikki oli framil oikee nätisti. Yks muu rotune kissa karkas paneelist ja meni lymmyy baaritiski al. Tuli vähä sydämmetykytyksii emännäl mut onneks kissa löyty äkkii.

Näyttelys oli laskujeni mukkaa kolmeekymmentkaht muutaki kissarottuu, ja mää ole puhunu ny vaa yhdest ainoost, omie kissojeni rodust, eurooppalaisist. Oli mm. persialaist, amerikan curlii, maine coonii, norjalaist metsäkissaa, ragdollii, pyhhää birmaa, siperiankissaa, turkkilaist van -kissaa ja turkkilaist angoraa, abessiinialaist, bengalii, brittiläist, burmaa, kartusiaanii, cornish rexii, don sfinksii, korattii, ocicattii, venäjänsinist, somalii, sfinksii, balineesii, itämaist pitkä- ja lyhytkarvaa, siamilaist.

Oli semmosiiki rotui, mist en ol koskaa kullukkaa. Niinko snowshoe eli "lumikenkä". Näit "lumikenkii" oli kaks ja näinki ne mutte harmikseni kerriinny ottamaa niist valokuvvii. Neva masquerade -kissoi lauvvantai näyttelys oli yks ja sunnuntain neljä. Yhdest tänrotusest naaraast sai kuvanki.

Ihana sinisilmä nuari kissa nuare emäntäs kainalos. Vallottava tämäki kissa. Sama rotune muuto ko Tarja Halose kissa.

Huh-huh ja oh-hoijaa. Estiks meni kaks päivää aamust ehtoosee kissanäyttelys, niät mää oli ihan naatti ja viime yän nukui kello ympäri. Selvisi vast pualepäivä aikoihi avvaamaa tiatokonnee. Siit astikka ole siirtäny ja järjästäny kuvia, tehny FB-päivityksii ja ny sit tätä plokkii. Ja kello o ny aika paljo.

Kui naattei onkaa ne, jokka tämmese iso näyttely pannee pystöö ja purkaa vapaehtosesti talkootyänäs, taik ne jokka viäl o menny tänä aamusti töihii? Mut hauskaa kumminki oli. 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

11 + 11 + 11

Joku aika takasi tuli mee Rauhal haaste komialt hoppeefäriselt Junnu-herralt. Kiitos, Junnu! Rauha vastaa, Ruska auttaa ja mää ole kirjurin. Meil tuli aikasemmi sama haaste, mut sillo mää vastasi ihan itte.

Haastee tarkotuksen on löytää uusii plokei ja auttaa huamaamaa niit joitte lukijamäärä o al kakssattaa. 

Säännöt:

1. Haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
2. Haastetun tulee myös vastata haastajan 11 kysymykseen. 
3. Haastetun on keksittävä 11 uutta kysymystä niille, jotka haastaa. 
4. Tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Pitää kertoa, ketkä haastaa. 
6. Et saa haastaa sitä, jolta olet haasteen saanut.

11 asiaa, Rauha kertoo: 

1. Mun nimi on Pinkkitassun Edina. Mut mua sanotaan Rauhaks. Joskus mun emäntä sanoo et mun nimi pitäs olla Pinkkitassun Jästi.
2. Mul on kaks siskoo ja yks veli. Ne muut synty ensin ja mä oon kuopus. Mun siskot muutti kumpikin Helsinkiin ja veli Tampereelle. Mä jäin tänne syntymäkotiin.
3. Ku mä olin pieni, mä sain lainata yhen semmosen Kuningatar Helmi-täti Naukulan kruunuu. 

Kuva Mamma Naukula.
4. Mä tykkään rauhallisest elämästä, hauskoista hiirileikeistä ja korkeista paikoista.

5. Mun emo Ruska tuo mulle hiiriä enkä mä AINA jaksa leikkiä. Ainakaan jos mä just oon nukkumassa.

6. Mä oon ollu kolmena päivänä kissanäyttelyssä. Semmone tuomarisetä ensimmäisenä päivänä käänteli ja väänteli mua ja sano et mä oon "lupaava". Toisena päivänä tuomaritäti valitti mut "tuomarin parhaaks pennuks". Emmä oikee ymmärtäny, vieraat ihmiset kanniskeli mua. Sit kolmannel kerralla Ruskakin oli näyttelys, ja se oli vihanen koko ajan. Ei ollu mustakaa yhtää kivaa. 

7. Mä ihmettelin tänä aamuna, ku ulkona maa oli ihan valkone. Miltähän se valkonen tuntuis?

8. Tänään meijän oven ulkopuolella kolisteltiin. Me Ruskan kanssa pelättiin et ne kolistelijat tunkevat meille ja me muristiin eteisessä. Ei ne sit uskaltanu tulla.

9. Mun emäntä on tänäänki tuputtanu mulle jo monta kertaa ruokaa. Mä söin vain kerran hiukkasen. Mä en haluu ku mä haluisin syödä sitä ruokaa mitä Ruskakin saa. Mut emäntä sanoo, et ku siinä on Appetite Control, mä en sitä saa syödä. Miks ja mitä sekin tarkottaa, en tajuu. Mulle se tuputtaa niitä Kitten-nimisiä eikä anna niitä Ruskalle vaik Ruska tykkäis just niistä. Epistä!

10. Mun yks lempipaikkani on ruskeen karvataljan päällä. Mä nään siinä ihanii unia.

11. Mä en enää meinaa keksii mitää. Kysyin Ruskalta ja se käski kertoon, et ehkä mäkin ens kesänä pääsen ulkoilemaan semmosissa valjaissa, ku me mennään maalle. Ainaki Ruska pääsi viime kesänä. Isäntä vei sitä ulos melkein joka päivä. Sit se ulkoilu kyllä loppu, ku mä ja mun veli ja siskot synnyttiin. Sit se vaan hoiti meitä ku me oltii ihan pienii. 

Rauhan vastaukset Junnun 11 kysymykseen:

1. Oletko ihmisläheinen vai erakkoluonteinen?
- Riippuu ihmisistä. Ainakin jos ihminen on tuttu ja turvallinen niinku mun emäntä ja isäntä, mä oon ihmisläheinen. Mä meen aina siihen huoneeseen missä ne ja Ruskakin on. 

2. Mitä maaseutu sinulle merkitsee? 
Siellä on eri nukkumapaikat ja jännää. Isäntä haki mulle tän maton ja kiinnitti sen niin et mä voin nukkuu täällä korkeella. Tää kuva on siis maaseudulta. 

3. Mikä on elämäsi motto? 
- Kurrr.

4. Kumpi on parempaa, kuivaruoka vai herkullinen myyräpaisti?
- Kuivaruoka tietysti. Mä en suostu syömään mitään muuta, en vaikka kuinka tarjottaisiin. Herkullinen myyräpaisti? Koskaan kuullutkaan...
- Joskus sä kyllä yrität imee mun nisää. Törkeetä sanon mä. (Ruskan välikommentti.) 
- No en kyllä oo yrittäny moneen päivään, tai viikkoon, ku sä et anna! 

5. Onko sinulla omaa reviiriä ja jos niin kuinka iso se alue on? 
- Mä kysyin mun emännältä. Se reviiri on 96 neliömetrii ja se on mun ja Ruskan yhteinen. Sit mul on vielä kaapinpäällisiä, jotka on ihan mun omat. 

- Tänne korkeelle Ruska ei oo koskaan tullu, sanoo mun emäntä. Se sanoo et mä kuulun Pinkkitassujen lentojoukkueeseen. Tää on mun oma reviiri!

- Tännekään Ruska ei tuu. Mun emäntä pelkää et mä rikon kohta jotakin, kun täällä kaapin päällä se pitää aarteitaan. Mut en oo rikkonu ainakaa vielä. 

- Tänne keittiön keskikaapin päälle pääsee tosi helposti. Tää on Ruskankin reviirii. Mut noi kaks muuta on mun.

6. Oletko löhöilytyyppiä? 
- Oon mä. Mutten aina. 

7. Kuinka monta eläinkaveria sinulla on?
- Mä kysyin Ruskalta. Se sano et meit on kaks kissaa ja kaks ihmistä. Me ollaan kaikki kavereita.

8. Tykkäätkö nukkua pitkään vai  oletko aamuvirkku?
- Oon aamuvirkku. Mun emäntä on mahdoton nukkumaan aamulla. Ku se ei vaan meinaa herätä, mä meen sen pään taa oleileen ja odottaan et se heräis. Välillä mä kyllästyn ja tukistan sitä. Ruskakin tulee usein siihen ja menee makaan sen päälle. Ja mä tukistan, otan hampailla lujasti kii sen tukasta ja ravistan. Mut ei se herää. Se vaan kääntyy ja nukkuu uudestaan. Voitteks kuvitella?

9. Viihdytkö sisällä vai ulkoiletko mieluummin?
- Kyl mä viihdyn aina. Sisällä viihdyn, ja jos mä pääsen parvekkeelle, meen sinne heti. Kun tulee kylmä, emmä viihdy enää, raavin ovee ja pääsen sisälle. Sit taas tykkään olla sisällä.

10. Mikä on mielestäsi paras ohje muille eläimille?
- Kurr. Ja tämä kans: - Hrrrrrrrrrrr.

11. Mikä on paras nukkuma-asentosi?


Täs on hyvä olla, Ruskan kaa.

Rauha kysyy:
1. Lempiruokasi?
2. Lempipaikkasi?
3. Lempiasentosi?
4. Lempikaverisi?
5. Lempi-ihmisesi?
6. Lempileikkisi?
7. Lempilelusi?
8. Lempivuorokaudenaikasi?
9.  Lempipäiväsi?
10. Lempi-ilmasi?
11. Lempiäänesi?

Haastetaan

Rauha tahtoo haastaa KissaKaramellin blogista Just Kittying. Oles hyvä, KissaKaramelli!

- Hyvää vointii sulle kans. Mä oon kuullu, et sut leikattiin. Ku mun emo Ruska leikattiin, mä pelkäsin sitä monta päivää. Mä olin sillon vielä niin pieni, emmä varmaan enää pelkäis. Mut sitte se Ruska alko taas olla ihan samanlainen ku ennenkin ja parani äkkii. 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuvahaaste

Mamma Naukula lähetti mul viikko takasi haastee Muistikirja-plokistas:

Moni meistä bloggaa anonyyminä eikä halua panna omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

Kiitos! Minustaki tää o kiva haaste. Mul olis vaa näit kuvia vaik kui.

Tämä ensimmäine kuva o otettu oikee valokuvausliikkees. Mun äitini ei tykänny täst kuvast ko hän muisti et mää oli kuumees. Ja hänest ain näytti et mää ole kauhee kippee näköne. Mää ole itte täst tykänny. Paremmast pääst kuvia, mitä must o otettu.

Mu päälläni o vaaleekeltane äiti neuloma klänninki. Se oli sävyltäs hillittyy keltast, inakse harmaasee taittuvaa. Mustat nauhat o samettii. Rusetti pääs tiätysti niinko sillo pruukattii.

Jokku näist kuvist o ollu ennenki tääl plokis niinko tämäki.

Täsä o meit leikkikaveruksii Yyteri Kaanaast.

Piäni flikka tosa edes o mu pikkusiskoni Päivi, minnuu neljä vuat nuarempi. Aika liikuttava näköne vai mitä. Piäni mut tomera ja tarkka kattanto. Mää ole oikeepualimmaine, paskeri pääs. Takan keskel o mu kaverini Leena ja vasemmapualeine o kans kulmakunna flikka, Sirkku.

Hauskat vaatteet täsä kuvas o. Mullaki o villahousut, joitte pultit ulettuu melkei polvii. Ja villahousui al o viäl villasukat, ei mittää sukkahousui ko sukkanauhoil kii pidettävät sukat. Äiti niit meil kuto. Ja kummisaappaat jallaas. Kuva o otettu 1956. Siskoni o ehkä täsä reilu pari vuade vanha ja mää yli kuude vanha.

1950-luvu kuvat otettii koto-olois ain ulkon. Meilläki oli vanha laatikkokamera, ei sil kuvia sisäl saanu. Eikä niit kuvia muutenkaa sillai napsittu ko nykypäivän. Ussei oli usiampi henkilö kuvas, otettii erilaisii ryhmäkuvia, vähintäs kaks last yhdes. Ei ol montaakaa kuvvaa josa mää yksinäs olisi paitsi sillo ihan piänen ko ei ollu muit lapsii.

Tämä o sisäkuva. Meil käskettii kyllää yks tuttu nuarimiäs jol oli hyvä kamera ja joka oli hyvä ottamaa kuvia. Tämä kuva o otettu kai 1958, jollo mu toine siskoni Auli oli vuade vanha. Hän istuu äiti sylys. Päivi o keskel, ja kuvas näkkyy nätisti häne hymykuappas vasemmal poskel. Taas meil o rusetit pääs ja helmeet kaulas. Mää ole tua isompi flikka, kahdeksa vanha.

Täsä o hiihtäjäsiskokset Päivi ja Paula. Sama vuasi 1958 alpummi merkintöje mukkaa. Vois kyl o 1959:ki.

Sit tullee mee perhee ensimmäisest färifilmirullast otettu kuva. Filmi ostettii vartavaste sitä varte, et saatii kuvattuu äiti kutomat revontulipuserot. Vuasi 1959.

Tämä kuva nimeks vois antaa "pölkkypäät". Se o yks mu lempikuviani. Päivi ja mää ja isä lähdimme kävelemmää Kokemäejoe rantaa päi, ja isä otti kamera föllii. Samalt kävelyreissult muista toisenki kiva kuva.

Täsä kuvas näkkyy mee lapsuude yks tärkee "olomuato": Yyteri sannat. Hauska kuva tämäki. Vaik me asuttii muutama kilometri pääs Sannoilt, kyl siäl paljo käytii joka suvi. Ja nahka palo pahasti, seki oli melkei jokasuvine kärsimys. Mut ei se estäny menemäst ja olemast Sannoil. Isä ja äiti oli molemmat kotosi Yyterist ja isä aika likelt Santoi. Heil oli melkei kaikki ihmiset tuttui matka varrel, ko Sannoil päi mentii. Kuvas ensimmäisen vasemmalt pallo takkaa kurkkii kiharapää Auli, seuraavan o Päivi ja sit mää. Seuraavaks o kolme poikaa, Markku, Antti ja Olli. Markku ja Olli oli veljeksii, naapureit ja melkei päivittäisii leikkikavereit.

Meil synty viäl neljäski flikka, Anna, mut mää oli sillo jo kuudetoist, en ennää varsinaisesti laps. Sentähde en hakenu kuvia niilt ajoilt.

Voiskos tätä kuvahaastet jatkaa Luvia flikka Leena Lumi ja Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja -ploki mummu? Jos jaksatte. 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Helmivastaukset tammihaasteesee

Tammikuu lopus mää sai haastee Memento Mori ploki Elinalt. Kiitos!

Haaste oli kuvattu tälläi näi:

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastamilleen.
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat.
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin.

Elina 11 kysymyst minul: 
Mikä on lempi-
1. juhlapyhäsi?

Kyl se o joulu.

2. kotityösi?

Sadonkorjuu ja säilömine, vaik sitä hommaa onki vaa loppusuvel.

3. matkakohteesi?

Täl hetkel tekis miäli matkustaa Lontoosee.

4. paikkasi kotona?

Tämä o yks lempipaikoistani. Mukava nojatooli, jonka miäs o joskus nuaruudesas itte tehny (näit o kaks), Toolikarmit o niinko tehty kaffe- tai saikkakupil ja muil tykötarpeil. Tämä o hyvä luku-, käsityä- ja plokkausnurkka.

Kuva o vanha. Täl hetkel tosa ympäril o kassei ja pussei ja korei täyn käsityäteelemyksii ja villalankoi.

5. kirjasi?

Ny just parhaillas mää ole lukemas Alan Hollinghursti kirjaa Toisen lapsi. En ol viäl päässy juanee kiini mukko sihe, et ainaki kirja alkupual kirjailijal o jännä tyyli, ko hän vähittäi paljastaa lukijal, mist o kysymys, mitä o tapahtunu ja mitä tapahtuu.

6. elokuvasi?

Ihana Donwton Abbey -televisiosarja.









7. viikonpäiväsi?

Torstai o toivoo täyn.

8. herkkusi?

Herkkuni o jäätälö. Ei välttämäti nämä erikoisannokset ja lisukkeet, pelkkä hyvä jäätälö riittää.








9. vaatteesi?

Just täl hetkel mialuisa kotovaate o mukavat pitkäthousut tai lekkinsit, t-paita ja Eurooppalais-kissarenkaa collegepusakka. Mää tilasi vahinkos vähä liika iso (extra large) ja hiat o nii pitkät et tarttee monikertasesti kivertää.










10. muistosi?

Voi hyvänenaika, mikä kysymys. Muistoi o paljo.

Ko ympäri käydää ni yhtee tullaa. Mää sanoi (vastaus 3) aikasemmi, et tykkäisi men Lontoosee.

Tämä kuva o otettu Lontoos 2006. Takan näkkyy sikäläine Paavalikirkko (St. Paul's). Etualal istuu mu henkilökohtane henkivartijani.

Ko mää kävi oppikouluu ja lukioo, englanniopettajani sano, et jos joskus joku häne oppilaistas vihhiitää täsä kirkos Lontoos, ni hän lähettää täl sylyllise ruusui. (Vai mahtoks hän sanoo, et lähettäs sata ruusuu. Mu koulukaverini Kaija varmasti muistas täsmällisesti.)

Mul iski epävarmuus, et sanottiinko sittenkää Pori murtees et "vihhiitää". Vai pitäskö sannoo "vihitää". Josta muistilokerost tua "vihhiitää" kumminki putkahti. Emmää ossaa ny tähä hättää ratkast, onks se muisto, se sana, oikee vai väärä.

Mää ole ensimmäise kerra ollu täsä Sant Pauli katedraalis 1972 nuaren opiskelijan, ko oli koko suve Lontoos. Sit mää muista, et joskus 1980-luvul me oltii koko sisarusparvi, mu kolme siskooni ja mää, yhten ehtoon tual kirko portail. Mää muista ihan tarkasti se tunnetilanki, joka mul sillo oli. Kirko ovet oli kiini. Sit siin välis ole ollu kaksiki kerttaa Lontoos, mut en tainnu käyd täsä kirkos enkä sen likikää.

Viimitteeks ole ollu Lontoos 2006 miähe kans. Se oli erikoine matka, ko miäs oli aika erilaisist asioist kiinnostunu ko mää, vaik hän oli ensimmäist kerttaa Lontoos. Muummuas hän tahto nähd Lloydsi pääkonttori, Lontoo iso ja hiano kirjasto, Lontoo roomalaisaja muuri, jonku kanaali tai kanava, jota hän kävi yksinäs kattomas, ja matkustaa ympäri Lontoot pitkii matkoi punase bussi yläkerras. Ja käyd syämäs pitsaa. Me syätiinki usiamma kerra pitsaa, jonka nimi oli "Soho". Se oli kasvispitsaa, ja sen pääl oli ripoteltu vihriäist tuaret rukolaa.

Kaikist mahdollisist museoist miäst kiinnosti Science-museo. Sinä aikan ko hän viihty tutkimas sitä tiädemuseoo, mää kiärsi läpitte Victoria ja Albert -museo, luannotiäteellise museo ja viäl kolmanneeks sen tiädemuseonki. Oltii me sit miähe ehdotuksest viäl ainaki London Museumis, josa mää en ollu ikän enne käyny. Valtava iso British Museum jäi meilt sil kerttaa näkemäti. Minul kaikis rakkain museo Lontoos o ain ollu National Gallery, kansallistaidemuseo.

Pannaas tähe ny viäl se Loydsi pääkonttoriki. Se o tua oikeepualeine tornitalo. Lontoos o paljo paikkoi misä o muistoje kerrostummii, eri aikakausie rakennuksii, uut ja vanhaa ja silt välilt. Niinko täsäki kuvas näkkyy. Lloydsi rakennus on Citys, samal suunnal Lontoot misä o Sant Pauli katedraali - ja kuuluisa "kurkkutalo". Kurkku näkkyy ensimmäises Lontoo-kuvasani (vastaus 3) Thamesi toisel pual keskel kuvvaa.

11. joululahjatoiveesi

Voi ny. Mää jo julkasi tämä kerra ja sit huamasi, et täsä oliki vast kymmene kysymyst ja vastaust. Tämä yhdestoist tullee jälkijunas.

Mää ole ainaki viimiset kymmene tai viistois vuat haaveillu itämaisest mattost. En ennää viittiny varrot ens jouluu. Meni kauppaa ja osti se ittelleni jo helmikuus.

Tulipas pitkät porinat. Hyvä jos kukkaa tätä jaksaa lukkeekaa. Mää lyä ny kaikki kärpäset yhdel iskul. Täsä mää kerroi jo ykstoist asiaa ittestäni (enämpiki) ja vastasi kaikkii Elina yhteetoist kysymyksee, jokka vois ol minunki ykstoist kysymystäni niil, jokka tämä haastee tykkää ottaa vastaa. Olkaas hyvät ja jatkakaa vastaamist!

Oli hauska vastat hauskoihi kysymyksii. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uni

Rauha yks lempipaikka o virolaise lampaatalja pääl koritoolis.

Autuaalline uni maittaa.

- Ai, onks jottai asiaa vai?



Ko tätä kattelee, melkei pakko ottaa syllyy.

Ko mää heräti Rauha, hän lähti olohuanee pual. Meil o uus matto ja kissat o heti huamannu kui se pääl o mukava maat.

Ruskaki tullee Rauha kans peuhaamaa. Kuvast näkkyy, et Rauha o melkei yht iso ko emos.

Me toivotettaa hyvvää helmikuu jatkoo teil kaikil, jokka tääl käytte!