torstai 14. heinäkuuta 2016

Ritarikannukset

Viime päivin o jaloritarikannukset ollu kukas. Ne o kauniit mut siit hiuka vaikeit et ne täytyy tukkee. Kuva metalliset tukikepit o sihe omias. Kepit o kotosi täält. Tääl tuulee melkei ain, joka kulmal pihhaa, ja tukikeppei tarvitaa paljo. Nämä o tämmesii hianompii paraatikeppei, mual päi pihhaa o puukeppei. Metallikeppie pääs o sammakkoprinssi, etana, sorsa tai orava.

En muist lapsuudestani näit komioit jaloritarikannuksii. Ei kai niit Yyteri kulmil taidettu kasvattaa.

Kaikist kauniimmi o kukostanu valkone 'Galahad'. Taitaa ol miähekorkusii. Ihme ettei tuuli ja sade ol hakannu näit kukintoi rikki.

Tätä taivaasinist lajiket mää ole ihan ensimmäitteeks hankkinu, kaks vuat takasi. Mää oli valla ihmeissäni, ko ne kukosti heti ensimmäisen vuan. Jaloritarikannus 'Magic Fountains Lavender' o tämä laji nimi.


Viime vuan mää tilasi sama sukuse taimilajitelma 'Magic Fountains'. Taimet ei kukostanu viäl viime vuan mut ny kukostaa. Täst vaaleepunasest (vai miks tätä färrii ny oikee sanos?) en ol varma, onko tämä tota 'Magic Fountains' -ryhmää vai 'Astolat', joka kuuluu 'Pacific Giant' -ryhmää niinko 'Galahad'.

Täsä hiuka eri sävyne ja valkokeskustaine jaloritarikannus.


Oikee hehkeesinine, tai sähkösinine.

Kaikist ihmeellisempi o tämä kaksfärine tai -sävyne. Taemmat terälehdet o tommoset tihkuva hehkeesiniset ja etumaiset tummat sinisekretliinit. Mää ole ihastunu tähe ja joka päivä käy ihhailemas tätä niinko kyl noit muitaki.

Ja tätäki. Tämä tummasinise mää ole ostanu Tertu perennoje Tertult Somerniäme kesätorilt.

Hyvvää heinäkuu jatkoo!

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Pioniavajaiset jatkuu

Ulkon sattaa lotisee. Pitki päivää o sadellu, aika lempeesti, mut ny tuli vähä kovempi sadekuuro. Toivottavasti se ei hakkaa pionei piloil. Ei se ny mikkää rankkasade ol.

Mää ole nauttinu pioneist. Niit o aukeillu koko juhannuspyhät.

Luuli ihan, et seuraava valkone, joka aukee, olis kiinanpioni 'Krinkled White'. Ole ostanu sen jo 2012, saman vuan ko toise valkose 'Claire de Lune'. Merkillist et 'Claire de Lune' o jo iso puska mut 'Krinkled White' ei ol viäl kertaakaa kukostanu. 'Clare de Lune' o risteytys mut muut mu valkoset pionini o kiinapioneit.

Mut ei täst paketist tullu 'Krinkled White', tuli joku muu. Mää tutkei asiaa, ja tämä o 'Immaculee', kolmas valkone kiinanpioni, jonka ole istuttanu 2012. Aukeemisvaihees täsä pionis o henno vaaleepunane vivahde. Aika suloset kaksoset.

Samat kaksoset seuraavan päivän.

Ja sitä seuraavan päivän. Vaaleepunane sävy o melkei kokonas hävinny.

Mut mihes se 'Krinkled White' oikee o kadonnu?

Mää ole sevonnu pionie istutuspaikoist. 'Krinkled White' onki just se pioni jonka mää oli istuttanu liika ahtaasee ja varjosee paikkaa kahde vanha, iso pioni vällii ja jonka mää viime syksyn siirsi uutee pionipenkkii. Se ei ny tiätystikkää viäläkä kuki heti siirtämise jälkee. Mut henkis o kyl.

Seuraavaks aukes tämä valkone paketti, arvatakseni kiinanpioni 'Mother's Choice' jonka mää istuti vast viime vuan ja joka jo ny kukostaa. Toine vaihtoehto olis 'Elsa Sass', mut mää luule, et se ei viäl kukost tänä suven.

Ettiippäi, pakettiavajaiset jatkuu.

Ny o vooros tämä talo kolme vanhaa pionii, jokka kukostaa kaikki melkei sammaa aikaa, kaikki kerrattui vaaleepunasii. Olis mukava tiätää niitte tarkka lajikenimi.

Tämä lajikkee ole taitanu jo selvittääki. Tämä o 'Sarah Bernhard', luulemmää. Isot, raskaat kukat, jokka tarttee tukemist. Helposti sade hakkaa kukat piloil. Mut on kyl kaunis.

Sammaa aikaa aukee tämä:

Melkei samallaine siis, mut hiuka tummempi ja ina sinisempi vaaleepunase sävy. Tämä o yksfärine, ei ol tommosii piänii karmiinipunasii raitoi mitä tosa (oletetus) 'Sarah Bernhardis'. Pionie Kodi sivuil aika samannäköne ko tämä pioni o 'Dr. Alexander Fleming'. Ehkä tätä lajiket ei voi selvittää varmasti, ko samannäkösii kiinanpionilajikkeit o nii paljo. Tai täytys ainaki void vertail luannos.

Kolmas o kasvustoltas vähä matalempi ja kukat o viäl selvästi tummempii ko nämä kaks muut mut vaaleempii ko 'Karl Rosenfieldil'. Meil o tämä Karl Rosenfield -pioni kans, mut se ei ol viäl kukkinu.

Mikä tai kuka liänee? Ko tiätäsinki.

Pionie Kodi sivuil kerrotaa tarhapioneist, jokka o kiinapionei matalempii. Mut niitte sanotaa kukostava pari viikkoo aikasemmi, ja tämä mee arvotuspioni kukostaa sammaa aikaa ko kaks muut kerrattuu vaaleepunast jokka mu miälestäni o kiinapioneit. Just juhannukse aikaa ja jälkee.

Sit o viäl yks "paketti" auvvennu: Hillary. Se o eri kukkapenkis ko nämä vanhat pionit.

'Hillary' mää ole vast tänä vuan istuttanu mut tuli jo yks kukka. Tämä ensimmäine kukinto o aika piäni ja sukkela, vähä niinko paperikukka. Mää tilasi tämä pioni nime tähde, vaikken kylläkää tiä, kene Hillary mukkaa tämä o nimitetty.

Tämä jälkee ei ol ennää tiados ko korkeintas yllätyspakettei. Kukkimati tänä vuan näyttää jäävä 'Karl Rosenfield', 'Black Beauty', 'Athena', 'Krinkled White', 'Elsa Sass' ja lisäks tänä vuan istutetut 'Bartzella', 'Lemon Chiffon', 'Coral Sunset', 'Do Tell' ja 'Nymphe', joka tuli tilaajalahjan Viherpeukuist.

Ihan hävettää paljastaa hulluuttani. Mul pakkaa kaikki asiat jost mää innostu menemää överiks. Tääl suvilystipaikas oli olemas vanha, iso pionipenkki, jota o hoitanu miähe sisko, äiti ja isoäiti. Neljä vuade aikan mää ole tunkenu pionipenkkii mont pionii lissää ja perustanu toise pionipenki. Ja luultavasti ole istuttanu pionit liika tihusti. On nämä pionit aika kalliitaki, toivottavasti ei tul pankrotti.

Siit mää ole ilone, ettei viime talven ykskää pioni menehtyny. Ja ny ne kukostaaki aika hyvi. 

Kaks juhannuskuvvaa

Mää katteli vanhoi juhannuskuvia ja tuli etteeni 2012 otettu kuva suvilystipaikast. Vaaleemma ja tummemma liilat illakot o just juhannukse aikoihi kukostanu yhten sulosen pilven talo edustal.

Viime talvi vei illakot. Ihan muutama piäni taimi jäi. En tiä millai kasvusto toipuu.

Täsä uus kuva eiliselt päivält eli toiselt juhannuspäivält. Aikaa o kulunu neljä vuat.

Sama vanha koivu o paikallas. Saarni, sireenipuska ja jasmike o kaikki kasonnu reippaasti. Illakot o hävinny näkyvist.

Sama vanha talo mut radikaalisti muuttunu se jälkee, ko talo alimmaine, laho hirsi vaihdettii uutee, eli talo kenkitettii, toist kuistii suaristettii ja talo maalattii. Koko ryhdistetty kuisti o ny pusiko peitos.

Täsä talo hiuka toisest vinkkelist.

Ja täs iso ruusumarjapuska takkaa.

Loppuu pari kuvvaa Ruska ja Rauha juhannusjuhlast.

Ruskal oli kiiru syäd ruahoo.

Rauha nauttimas pihanurmel.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lahjapakettei kukkamaas - pionit

Toukokuu pualeväli jälkee kukosti tänäki suven ensimmäitteeks vanhat perinnepionit. En tiä lajiket mut nämä o luulvasti kasonnu ja kukostanu täsä jo miähe äiti ja isoäiti aikan. Nämä tekkee siämentaimii.

Heti kesäkuu alkupäivin aukasi kukkas ensimmäine Claire de Lune. Pionie kodi nettisivuil kerrotaa et tämä o hybridi, kiinapioni ja kaukasiapioni risteytys.

Täsä koko 'Claire de Lune' -puska. Mää ole istuttanu tämä pioni juurako tähä vanha pionipenki päähää kevvääl 2012. Aika nätiks puskaks o kasonnu neljä vuade aikan.

On nämä pionit ihmeellissii kasvei. Viime talven ei kuallu yksikää pioni vaik kato kävi ja vei tai harvensi monia muit kasvei.

Viime suven mää perusti toise iso pionipenki. Oli pakko, ko mää riahaannui ostamaa Porist Taimimoisiost kolme uut pionii ja siirsi vanhast penkist jokuse pioni uutee. Vanhaa, issoo pionipenkkii ei mahtunu ennää yhttä. Päivasto se oli jo liianki täyn.

'Carnation Bouquet' oli yks niist Taimimoisio pioneist. Ny hän o kukostanu kahdel ihanal mut viäl aika piänel kukkasel. Tämä o kans joku hybridi.

Toine, isompi kukka o jo nuupahtanu mut toine viäl kukostaa.

Kui mu tullee miälee näist pioneist, ko seuraa knuppie hidast aukeemist, et joka kukka o niinko lahjapaketti.


Toine Taimimoisiolt hankkimistani hybrideist o 'Mackinac Grand'. Tämä o koko piha kuninkatar. Ihan uskomattoma punane, ihan uskomattoma färine. Tuntuu vaa, ettei kamera pysty tallettammaa tämä pioni hehkuvakaunist punnaa.

Kaks kukkaa. Ne o joutunu kovil ko o tuullu ja satanu ja välil myrskynnykki. Hyvi o kestäny.

Mää jo vartoo ens suvvee, jospas näit kukintoi olis sillo viäl enämpi. Tämä näyttävämpi ja hehkeempi ei kukka voi ol.

Heti ko aurinko painuu puitte ja talo taa tai ruppee satamaa, hän sulkee terälehtes ja mennee nukkumaa.

Kolmas Taimimoisio ostoksist viime suven oli hybridipioni 'Athena'. Tämä 'Athena' ei viäl tänä suven kukost enkä sentähde pan kuvvaa.

Aika mones pionis o viäl knuppei eli monta lahjapakettii o viäl tulos ja vartoo aukemistas. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kissaviikonloppu

Täsä tullee viiko vanhaa asiaa ja viäl vanhempaaki. Viikko takasi oli varsinaine kissaviikonloppu.

Se alko perjantaiehtoosti 10.6. ko miäs ja mää oltii Ree-pentuje nelivuatissynttäreil. Ne pidettii kahde Ree-pennu nimittäi Didi ja Minni koton Espoos. Ree-pennut tarkottaa Ruska ensimmäisii pentui, Pinkkitassu D-pentui.

Me ihmiset onniteltii syntymäpäiväsankareit, seurusteltii keskenämme ja päiväsankareitte kans ja nautittii herkullisist trahteerauksist. Katteltii ko sankarit söi hyväl halul synttärijauhelihas. Mää unhoti kamera kottii ja ole sen tähde taas lainakuvis.

Täsä Didi ja mää. Didi o virallisesti Pinkkitassun Dionysos, EUR d 24, punatäplikäs eurooppalaine uros. Kasvattaja ja tämä kuva: Mikko Murtonen. Omistaja: Eija Sipilä.
Didi ja hänen siskos Minni eli Pinkkitassun Diana, EUR a 24, sinitäplikäs eurooppalaine. Kasvattaja ja kuva: Mikko Murtonen. Omistaja: Eija Sipilä.

Kaks muut pentuu juhli omas kotonas. He o Mesi eli Pinkkitassun Dorothy ja Sulo eli Pinkkitassun Daniel.

Sit heti seuraavan päivän lauvvantain mää meni kattomaa Pinkkitassu L-pentui, jo toist kertaa. Ensimmäise kerra mää näi nämä uusimmat pennut, ko he oli vast viiko vanhoi. Pääsi erikoisluval kattomaa, ko yleensä nii piänte pentuje ja hee emos elämä rauhotettaa eikä viarait otet vastaa.

Nämä L-pennut o mul tärkeit senki tähde, et ne o Ruska lapselapsii. Niitte isä o Rauha veli Eetu eli Pinkkitassun Edward. Pinkkitassu kaks kasvatuslinjaa oli päässy jo nii kauvvas toisistas, et ne pysty yhdistämmää.

Näis seuraavis kuvis hypätää siis pari viikkoo taappäi.


Emo o hurmaava piäni punatäplikäs naaras Pinkkitassun Iris. Ja isä yksfärine sinine Pinkkitassun Edward. Pesuees o neljä pentuu, kaks cremetäplikäst poikaa, yks punatäplikäs poika ja sinikilpikonna tyttö (siis siniharmaa josa o cremefärisii flaimui).

Ensimmäises kuvas Iris, punatäplikäs poika Pinkkitassun Liberace eli Santeri ja sinikilpikonna tyttö Pinkkitassun Louise.

Täsä kuvas punane Santeri o emos kaulahuivin.

Seuraavat kuvat o otettu kaks viikkoo myähemmi, reilu viikko takasi, ko pennut oli kolme viiko vanhoi.
Täsä cremetäplikkäät pojat Pinkkitassun Ludwid eli Muru ja Pinkkitassun Leonardo imemäs ja punane poika Santeri emos etukäpäläi välis.

Iiris-emo o onnelline, niinko kuvist näkkyy.
Täsä pikku Louise, joho mää ole ihan hurmaantunu.

Sit mää hyppää seuraavaa tapahtummaa, joka oli seuraavan päivän, viime viikovaihtee sunnuntain, tasa viikko takasi.

Mää oli sillo Rauha kans kissanäyttelys Hyvinkääl. Rauha sai serttis ja pääsi tuamari parhaa valintaa muttei valittu. Näyttely meni toivotusti.

Kuis kävikää ette huamannu ottaa yhtää kuvvaa omast kissastani Rauhast. Muist Pinkkitassuist oti. Mukan oli peräti neljä Ruska pentuu (Didi, Mesi, Elli ja Rauha) ja kaks Rauha pentuu (Hartsa ja Pippi).

Didi eli Pinkkitassun Dionysos, punatäplikäs eurooppalaine. Omistaja: Eija Sipilä.

Mesi eli Pinkkitassun Dorothy, ruskeetäplikäs eurooppalaine. Omistaja: Tellervo Hyvönen.

Elli eli Pinkkitassun Ellen. Vajaa kolme vuade vanha ruskeetiikeri eurooppalaine. Omistaja: Susansa Isoaho.

Hartsa eli Pinkkitassun Harvey. Pualtoisvuatias punatabby eurooppalaine. Omistaja: Eija Haukka.

Sokerin pohjal pikkune, sulone, reipas Pippi. Omistaja Mikko Murtonen ja sijotusemäntä Monika Lindgren (esittelemäs kissaa tuamaril).

Kukkaa Pinkkitassu eikä yksikää eurooppalaine päässy tuamari parhaaks eikä loppukilpailuu. Ollaa silti tyytyväisii rakkaist kissoistamme.

Ja niinko sanottu, Rauhast en ottanu kuvvaa. Mut ei se mittää, pannaa Rauhast uudempi kuva.

Heti näyttely jälkee tultii takasi suvilystil. Rauha kattelee klasist ja vartoo ruakaa ko mää touhuu pihal, vaik alkaa jo hämärtää.

Anteeks ko tuli taas pitkä juttu ja kuvapläjäys.


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Akleija 'Naurava lohikärme'

Määki yhdy voorostani akileijakuaroo. Jokuset muut o jo kertonu akileijoistas.

Mää ole usiampan vuaten yrittäny kasvattaa siämenist akileijoi, huanol menestyksel. Viime suvenaki yriti.

Oli valla innoissani, ko viimevuatisest taimest kasos tuuhee puska. Mut mu miälestäni tämä o kyl ihan tavalline lehtoakileija, vaik siämenpussi mukkaa nämä oli jotaki jaloakileijoi. Näit vaaleepunaisii meil kassoo vanhastas pitki pihhaa ihan ittestäski.

Vai oliskos nämä hiuka eri sävysii? Ja kukat kerratumpii ko nua perinteiset perusakileijat?

Hyvi menestyny taimi joka tapaukses, täytyy sannoo. Siämenpussis lukkee: Aquilegia hybrida 'Sweet Rainbows'.

Vertailu vuaks tämä akileija taas o piha vanhaa alkuperäiskasvustoo, mut tämä yksilö o muuntunu lähes valkoseks.

Samast pussist kasos sinisiiki, neki näyttäs samallaisilt ko ne perinteiset.

Eipäs ihan. Toises sinises o kauniit kirjavat lehdet. 

Näit lehtii kattelee ihan ilokses. 

Toine viimesuvine yritys oli jaloakileija 'Songbird Bluebird'. Pussist tuli aika mont taint, mut yks ainoo o selvinny talve ylitte. Matala, parikymmentsenttine taimi ja jättiläiskukka, kuus, seittämä senttii läpimitaltas. 

Jonaki vuan mää yriti kasvattaa 'Bordeaux Barlow' -akileijaa, ja siittäki jäi kukkapenkkii yks ainoo puska. Toissavuan se oli oikee tuuhee ja komia, viime vuan aika vaatimatoin, ja nyte se oli vähinny. Voi suru! 

Mut sit huamasinki yllätyksekseni ihan toisel pual pihhaa uude taime, jota varmasti en ol itte kasvattanu enkä istuttanu. Mut viime vuan heitteli kokkoomiini akileijasiämenii eri pual pihhaa. Oliskos käyny nii hyvä tuuri, et maahaa heittämistäni siämenist yks olis itäny? Vaatimatoin, yks ainoo kukkavarsi, siin yks kukkane ja muutama knuppi. 

'Bordeaux Barlow'. Ihana mu miälestäni. 

Viäres kassoo muitaki Barlow-suvu edustajjii. Ne mää ole tilannu taimin Viherpeukaloilt.

'Nora Barlow'. Hm. Yks ainoo taimi näit o jälliil. Pitkä varsi ja kukkarykelmä pääs. Varsi oli painunu ihan maat myäde, niät mää nosti se pystöö kepi nojal. 

'Black Barlow'. Tämä lajike o säilyny paremmi mut osa taimist o yksikertasii. 

Näist Barlow-akileijat ei ol mikkää mul erikoise hyvi menestyny. Ei mittää tuuheit kasvustoi eikä siämentaimii. Paitsi ny tua yks miältäni ylentävä 'Bordeaux Barlow'.

Mää olinki vähä katkera siit, minkä tähde mul ei lainkaa ol tullu edes mittää risteytyksii erilaisist akileijoist. 

Mut sit huamasi yhde. En tiä edes onko kaunis, pikemminki vähä hassu. 

Färi o erikoine, ko mittää just tämäfärist akileijaa ei koko pihas ol. Ja muatoki o valla kummalline. Mu tullee miäleeni täst sarvipäine, isokorvane, naurava lohikäärme, taik siis -kärme pitäs (vanhaks) poriks sannoo. Ei ol varmaa aikasemmi kuultu akileijalajikkeest 'Naurava lohikäärme'. Kiinnostavvaa nähd muut varre kukat, ko ne aukee, onks se kaikki yhtläisii, yht hassui. 

Ko mää tarkemmi funteeraa, must tuntuu, et mu lapsuudessani akileijoi sanottii Poris akleijoiks eikä akileijoiks.