torstai 9. lokakuuta 2014

Arpajaisvoitto: Kivikis-pesä

Me voitettii Kuin kissa kermakupilla -ploki arpajaisis hiano Kivikis-pesä.

Se oli selvää, et mu miälestäni huapapesä oli kaunis ja viihtyisä. Mut mul oli piäni epävarmuus, ottaako Ruska ja/tai Rauha tätä pesäkses. Tähä mennes varsinkaa Ruska ei ol hyväksyny yhtäkää pessää, jonka mää ole ostanu. Edes kissanäyttelys hän ei viihdy pesäs - hän piilottelee verhoje takan.

Rauha o hetke ollu josaki niist pesist, jokka meil o.

Ruska viihtyy koreis. Mitä piänempi ja ahtaampi kori, se parempi.

Nii, ja kumpiki viihtyy yleensä paffilooris.

Mää sai hakkee voittopesä Megaeläin-lemmikkikaupast Isost Omenast. Pesä oli pakattu tukevaa, lujatekkoisee looraa, mut se oli nii suuri et sitä oli hankala kuljettaa. Myyjä ehdotti, et mää jätä paffiloora sin kauppaa ja pannaa pelkkä pesä muavikassii. Ei, mää tahdoi looranki. Arvasi, et ainaki siit kissat tykkäis, vaikkei pessää hyväksyis.

Juu, heti tuli selväks, et loora o Rauha ja Ruska miälest kiva. Kumpiki tykkäs.

Pessää kokkeili enstiks Rauha nuaremmakses. Mut Ruskaki osotti myätämiälisyyt ja kiinnostust, niinko tost ihan ensimmäisest kuvast näkkyy.

Rauha tuli pois, ja Ruska meni kokkeilee.

"Mikäs tää o?"

Se jälkee pesä o ollu päivittäises käytös. Jopa Ruska tykkää nukkuu pesäs.

Ussei toine makkaa pesäs ja toine paffilooras. Pesä ja loora o viäri viäres olohuanees.

Välistäi huapapesä o lytys ja jompikumpi makkailee siin pääl.

Ko lähdettii mail, sinneki otettii uus pesä mukkaa, mut loora jätettii kottii. Mää ole pannu pesä päiväks mee sänky pääl. Eilä pesäs nukku mont tuntii Ruska (kuvas näkkyy hyvi hämärästi, et Ruska tual luuraa).

Tänäpä taas Rauha nukku pesäs ja Ruska sänky pääl siin viäres.

Pesä o kaunii ja sopiva färine. Färi sai itte valkat neljäst vaihtoehdost. Toiset färit oli sinine, vihriäine ja luannovaalee. Mää päädyi, et tämä hiakaruskee olis meil hyvä, ko se sointuu kummanki kissa turki färeihi.

Kiitos, tämä oli kyl hiano voitto! Varmasti sil o käyttöö myähemminki. 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Sfinksi salaisuudet

Rauha (Pinkkitassun Edina EUR e 24, kasvattaja ja omistaja Mikko Murtonen) sulhase Onni emäntä kuvas Rauhaa "hymyileväks sfinksis", ko hän toisel astutuskerral makkaili tyytyväise näkköisen Onni kans sauna lavol eikä mittää näyttäny tapahtuva. Ei Onnikaa ollu lainkaa nii onnesas ko ensimäisil treffeil. Hei oli vaa muuto mukavaa yhdes. Sentähde Rauha Onni tyä viätii, et häl oli juoksu. Tai näytti oleva.

Rauha uudes Kivikis-pesäs, joka me voitettii Kuin kissa kermakupilla -ploki arpajaisis.
Kivikis-pesäst viäl enämpi myähemmi.


Rauha piti salaisuutes aika pitkää.

Ko mää tuli viime pyhän Santoriini-matkalt kottii, mää heti huamasi, et Rauha masu oli pyäristiny. Mukko siit viimisest astutuksest ei ollu viäl kovi kauvvaa aikaa, mul synty piäni eppäilys, et Rauha o heti ensimmäisel kerral tullu kantavaks. Nisätarkastus osotti, et nisät selvästi punotti ja pömpötti. Mut mee puntari mukkaa paino ei ollu yhtää noussu. Se tuntu kummalliselt. Et oliko hän siis kantavan? Ja jos oli, ni kummal kerral hän oli tullu kantavaks, "kenraaliharjotukses" vai "tuplahäis"?

Mää ilmoti kissaisännäl, ja hän tuli kattomaa. Varmuude vuaks hän päätti kiikuttaa Rauha eläinlääkäril et varmistus, mikä o tilanne. Kaike lisäks Rauha järjesti eläinlääkäris muunki yllätykse, ko hän karkas kissaisännä käsist ja meni hankalaa piiloo. Millai kissa ossaaki huaneest hakkee ain se kaikist "haastavamma" piilopaika, muatisannaa käyttääkseni? Semmose mist ihmiset ei pääs käsiks. No, kyl häne siält piilostas vihdoviime kiskottii esil. Mää en itte päässy mukkaa ko oli sammaa aikaa hammaslääkäris.

Eläinlääkäri näki heti, et Rauha o kantavan. Ultraäänitutkimus varmisti, et masus o elämää. Tarkasti ei voi pentuje lopullist lukumäärää sannoo mut sevvert voi et ainaki enämpi ko yks pentu. Varmasti pentuje määrä selkenis vast röntgentutkimukses, mut sitä tutkimust ei Rauhal tehd. Laskettu aika o lokakuu viimine päivä tai marraskuu ensimmäine eli pyhämiästepäivä. Meil o aikaa varrot kui monta tullee. Ultraäänitutkimuksiikaa ei Pinkkitassu kissalas ol aikasemmi harrastettu.

Kuva: Mikko Murtonen
Täst ultraäänikuvast näkkyy, et Rauha masus o pentui.

Kuva: Rauno Heinonen.


Rauha sulhasmiäs Onni eli Kissakallion Orlando (punatäplikäs, EUR d 24) o täsä emäntäs sylys Myyrmäkihalli kissanäyttelys viime elokuus. Rauha oli samas näyttelys, ja heil oli sama tuamariki. Heti näyttelyst seuraavan päivän Rauhal alko juaksu ja häne viätii Onni tyä Mäntsälää. Onni kasvattaja ja omistaja o Tuula Heinonen. Tämä Tuula-emäntä o muuto melkei Porist kotosi - Ulvilast.

Kuva: Tessa. 
Toinenki kuva Onnist.

Kuva: Mikko Murtonen.
Rauha täs tyytyväisen kotosohval saman maanantaipäivän ko kissaisäntä tuli hänt kattomaa ja häne salaisuutes paljastu. Ruska varmaa tiäsi et Rauha o piänii päi. Ehkä kissat semmoset asiat arvaa paremmi ko ihmiset.

Paljo onnee Rauhal ja Onnil!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Tilkkutäkkipäivä

Eline päivä oli nii vaihteleva, et mää pani otsikoks Tilkkutäkkipäivä.

Aamusti mee kuskattii Panagia Episkopi -kirko pihhaa kirjottammaa. Siäl annettii vaihtoehtosii kirjoitustehtävii ja runsaasti aikaa kirjottaa. Määki kirjoti niät kynä sauhus. Samas pihas makkaili sulas sovus kissoi ja koirii.


Kissapentu kukkakruukus nukkumas. Sulone, eks olekki? 


Täsä koirii. Pihapiiris assuu perhe, joka hoitaa kirkkoo. Kissat ja koirat o hee, ei mittää kulkukissoi ja -koirii.

Kirjottamise lisäks mää kerkesi ottaa kuvvii kirko pihast. Tämä Panagia Episkopi o Santoriini vanhin kirkko.


Oikeepualine valkone rakennus o kirkko. Tämä kuva ny ei kyl valitettavasti an mittää kuvvaa kirkost.








Kirkolt kuljettii "Pyhhää tiät" pitki alas ahdet ja tultii Canava Roussokse viinikellaril. Siäl oli viinimaistiaisii, ja meil oli hyvä paikka, josa istuttii rinkis. Jokkaine sai voorollas lukkee mitä tahto ja lukemastas sai opettaja ja toiste kurssilaiste palautet. Mittää lukemise pakkoo ei ol, mut kaikki oli innokkait lukemaa. Mää luji edellise päivä tuatokse, jonka oli kirjottanu Iokse saarel. Se oli aistiharjotus, josa piti ol kaikki aistit esil (näkö, kuulo, haju, tunto ja maku ja lisäks mahdollisesti synestesiaa, aistie sekottamist).


Suamalaisetki toivotettaa tervetulleiks.

Viinipensaa kiäppei koristeen viinikellari seinäs. Santoriini viinipuu tai pikemminki -pensaa varsi kiärretää tommoseks kiäpiks kuivuude tähde. 




Viinikellarilt jatkettii matkaa Akrotiri-nimisee paikkaa, joka o saare eteläkärjes. Siäl o muinaiskaivauksii. Me ei oltu muinaiskaivauksii kattomas. Me oltii syämäs. Mahtavat ruuvvaat taas oliki. Ruuvvaa jälkee poikettii iha liki ruakapaikkaa olevaa kauniisee maalaiskauppaa.




Täsä o kaupa ilone myyjäfrouvva.


Voitteko kuvitel, jokaine joka vaa otti, sai tämmöse maistiaisprika. Täyn herkkui, sualast purtavaa, herkkuhilloi, viinitilkkoi ja erilaisii pähkinöit. Mää meni istumaa yksinäni tyhjää pöytää ja pisteli nämä kaikki, vaik just oltii noustu ruakapöydäst. Toiset kyl vähä nauro minnuu, mut hyvätahtosesti. Ei kai näit jättääkää voinu? Eikä kyl muutkaa jättäny. Oli kyl meinaa tuhti olo. Sit tehtii ostoksii. Mää osti piäne purki sitruunahilloo, hunajaa miähel tuliaisiks, pussillise aurinkokuivattuu tomaattii ja viikunoit.


Täs kuvas mää ja opettaja Taija hillohyllyje edes. Joku englannikiäline turisti sano, et tahdonks mää et hän ottaa meist kuva. Hän otti mu kamerallani.


See you next year! Nähdää vuade pääst, sanottii myyjjäfouvval ko lähdettii.


Maalaiskaupa tuntomerkki o tämä pullee poni. Ko me tehtii lähtöö ni viimitteeks joku viäl huamas, et poni juamaämpäri oli kaatunu. Poni seiso liakas kaviostas kii aurinkopaahtees pölyses paikas, ko autoi ajo jatkuvasti ohitte. Kauppaa käytii viäl ilmottamas, et poni tarttis vettä. Ja poni sai vettä juadakses.

Matka jatku Pirgosi kyllää. Siält mul o jo ennestäs vaik kui paljo valokuvia. Siäl o... oliks se ny 38 kirkkoo, aika piänes kyläs siis.





Tämä Pirgosi kylä o melkei ko jottai unta. Ainoot kulkuneuvvot jokka mahtuu kulkemaa kylä sisäpual, o aasit. Kaikki soukat kujat johtaa yls- tai alspäi.

Pirgosi jälkee oli viäl yks piäni kohokohta: käytii Lidlis. Se oli matka varrel. Sitä oltii jo varrottuki. Siält saa ostaa Kreika herkut pualet halvempaa hintaa ko mistää mualt. Mää osti halvaa - miähel tuliaisiks.

Tuli aikamoine kuvapläjäys, jos ny joku jaksaa nämä kahlat alvust loppuu astikka. Eikä täsä ol edes kaikki. Ei yhtää ainoot kuvvaa edes Lidlist. Eikä kunno kuvvaa siit kirkostakkaa. Ajatelkaa: kaikki tämä yhten ainoon päivän. 

torstai 2. lokakuuta 2014

Homeroksen synnyinsaarella

Päivät Santoriinil o kulunu pikavauhtii. Eiline päivä oltii toisel saarel Ioksel. Tämä Ios o Homerokse syntymäsaari.


Saare satamas o Homerokse patsas.

Satamast me jatkettii piäne matka linjuril Mylopotas-nimisee paikkaa. Siäl o hiano hiakkaranta. Mää kyl totesi, et Yyteri sannat o paljo hianompi uimaranta ko tämä Mylopotas. En tullu ottaneeks kuvvaa rannast. Tämä oli jo kolmas kertta ko mää oli mukan täl Iokse retkel. 

Meil annettii kirjotustehtävä ja jokaine sai hakkee ittelles hyvä rauhallise paika misä kirjottaa. Monet lähti rannal mut mää meni istumaa iso ulkotaverna puutarhaa. Nosti jalkani toisel toolil, oti mukava asenno ja kirjotteli siin. Oli ihana ilma. Lapsii juaksi ympäril, jallaat läpsy ja lapset puheli ilosel äänel. Tuuli suhisi ja meri huakaili. 


Mee seurueel oli tilattu ruaka täst samast tavernast, jota isännöi Fortis.


Itte isäntä täsä grillaa lihoi.

Ensi kirjotettii, sit vast astuttii ruakapöytää.


Täsä alkupaloi.


Raukaseurue nauttimas ateriaa. Tarjol oli sialihhaa, kannaa ja lammast ja lisäks jos jonkusorti kasvist alkupaloje ja leivä lisäks. Juaman oli viinii ja vettä.



Ympäri tavernaa oli pöytie pääl kauniisti lastattu ruakatarpeit. Tai pantu roikkumaa katost. Täsä granaattiomenii.


Punasipuleit.


Sipuleit roikkumas katos.


Valkosipuleit.


Sitruunii, melooneit.


Tomaattei, munakoisoi.



Mee opettajamme Taija Tuominen otti ruuvvaa jälkee piänet nokoset. Tämmöne riippumatto olis varmaa riittäny vaik meil kaikil. Niit oli monta taverna puutarhas.


Bougainvilleaa oli muutaki färrii ko tätä tyypillist aniliinii.


Valkost.


Keltaoranssii.


Kirkkaapunast.


Hassui plakaattei.


Monellaist silmäruakaa oli framil.