maanantai 8. helmikuuta 2016

Hämärähyssyy, kurakellii, flunssaa

Me tultii suvilystipaikal lämmittämmää vanhaa talloo vähäks aikaa.

Ei ol hohtavii hankii eikä helmikuu kirkkait aurinkopaisteit eikä hiihtokelei.

Sisäl ollaa oltu pääasias ja pidetty hämärähyssyy. Ulkon sattaa vet.

Rauha o ahkerasti, yät ja päivät hoitanu piänii pentujas pentukopas. Pennut kasvaa nätisti, ja ylihuamen he jo täyttääki kaks viikkoo. Valokuvausolot ei ny just ol parhaat mahdolliset.

Tual pentukopa pohjal Rauha ja pennut häämöttää. Paino o kaikil pennuil ny ylitte 300 grammaa eli syntymäpaino o kolminkertastettu.

Jospas ylihuamen, kaksviikkospäivän, ottas piänet hämäräst pesästäs valosampaa paikkaa ja sais parempii kuvia. Toivottavasti olis vähä kirkkaampi ilmaki.

Pennut o saanu viralliset nimet, aika juhlalliset: Pinkkitassun Kevin, Pinkkitassun Klaus ja Pinkkitassun Kristiina. Ole yrittäny miälessäni pyäritel hellittelynimiä mutte viäl ol keksiny sopivii. Kevinist tullee miäleeni Kehveli, mut voiko tämmöst piänt sulost kissapentuu ny ruvet Kehveliks nimittämmää? Tai sit Kevi tai Kepsu. Eikä Kristiina tai Klaus ol se helpompii.

Miähee iski flunssa ja hän o tänäpä maannu pehkuis.

Ruska o koko päivä pitäny seuraa flunssapotilaal.

Ulkon o varsinaine kurakeli ja ankee näköst.

Pionipenkis seisoo vesi, ja muissaki kukkapenkeis.

Saa nähd millai pionit ja muut perennat selvii täst talvest.

Muisto viime suvelt. 'Claire de Lune.' Toivom mukkaa saa ihastel näit kukkii viäl tulevanaki juhannuksen. 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Viispäiväne pentu kehrää jo

Tämä o jatkoo eilisee. Eilä mää käyti tääl Merja eli Naukula mamma kuvia. Merja kävi meil toispäivän, pyhän, kattomas Ruskaa, Rauhaa ja pentui. Ja samal hän otti kuvia ja mää sai käyttää niit taas tee iloksenne - ja omakski iloks.

Tätä kuvvaa Merja ei ottanu. Ei voinu ko oli itte kuvas.

Niinko kuva kertoo, Ruska tykkää Merjast ja o tuttavallisis väleis tämä kans.

Sit tämäpäiväsii pentukuvvii (jokka o mun ottamiini).

Täsä o lähikuvas piäni nukkuva kissavauvva, punasempi punasist pojist. Tämä ossaa jo kehrät. Juu-u. Ossaa! Kohtu kuulette.

Kolme piänt nyyttii. Reunimmaiset uinailee, keskimmäine immee. Keskimmäine o vaaleempi punapojist ja täl hetkel hiukka painavampi. Painoerot o viäl piäni ja vaihtelee.

Kaikki kolme Rauha-emo turvis.

En ennää onnistunu lattaamaa kuvia suaraa tän plokkii, täyty alkaa linkittää niit Youtube välityksel.


Videos toine punapoika leipoo ja immee niinko joku mailmavallottaja, tai -omistaja. Pualesvälis videoo hän kehrää. Kuuletteko? Se o krapiseva ääni, niinko joku piäni kone kävis. Kestää hetke aikaa ja sit loppuu. Emo Rauha kehrää pualestas koko aja. Välil Rauha vähä niinko "vaakkuu".

Toise punase poja, vaaleemma, mää kuuli kehräävä jo kahde päivä ikkäisen, viime viiko perjantain. Kirjoti heti yllöös ette unhot.

Jos näi äkkii vois jotaki arvail näist pennuist, mää arvaisi, et vaaleempi punane poika (jonka sukupuali ei ol viäl kirkos kuulutettu, se o mu arvaukseni), joka synty ensimmäitteeks, o tyytyväine ja ystävälline köllijä. Ja tummempi punane poika olis sit leijonakuninkastyyppi. Se pentu joka tullee ensi ulos pesäst ja mennee eutmaisen uusii seikkailuihi. Jollei se ensimmäine sit ol tua creme tyttö. Näyttäs oleva terhakka ja pualespitäväine. Ainaki oma nisä hän vallotti heti ja on pitäny siit kii. Pojat tappelee takanisist, tyttö immee ommaa keskinissääs.


Täsä pojat immee takanisiä, tummempi ylempää takanissää ja vaaleempi alempaa. Creme tyttö herräilee unestas. Tytöl o silmät alkanu aukeemaa, ja toisel pojistaki hiuka.

Syntyisäs kissapennut o kuuroi ja sokkeit. Sitä en tiä, kui äkkii korvat aukenee, mut silmät näil varmaanki aukee kaikil viimeistäs toise elinviiko alkupualiskol eli tämä viiko loppuu mennes.


Täsä viäl yks video pentukopast. Punane poika jatkaa ahkeraa imemistäs, creme tyttö immee ommaa nissääs, jonka hän joutuu melkei kaivamaa emos alt. Toine punapoika köllöttää ja yrittää pittää liikkuvaist siskoo tyynynäs. Ja Rauha kehrää ja vaakkuu. 

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Nelipäiväset kissapennut

Meil o sulosii kissapentui. Rauha synnytti toiset pentus viime keskiviikkon aamuyäst.

Rauha (Pinkkitassun Edina) ja Pinkkitassu K-pentue. Creme naaras ja kaks punast, joist kai ainaki toine o kolli, toisest ei ol viäl täyt varmuut. Kuva: Merja Lainio. 
Pentuvesi lorahti kahdeksa mais tiistaiehtoosti ja mää hälyti kissaisännä paikal. Hän tuliki pikimmite. Pennut ei alkanu koht syntymää, niinko mää luuli. Vast kahde aikaa yäl Rauha rupes ponnistammaa. Neljä pentuu hän ponnisti, ensimmäiset kolme tasa tunni välei, ja viimise äkempää. Ain ko Rauha keskitty viimisee tuhtii ponnistuksees, hän päästi määrätiatose rääkäsy. Pentu plumpsahti mailmaa niätte kerriinny näkemää, tuliko pentu pää edel vai takaperi. Luule et tuli pää edel joka pentu.

Yhdel neljäst oli synnynnäine vika. Oli suru, et muuto kaunis kollipentu jouduttii nukuttammaa. Eläinlääkäri ei voinu auttaa mukko nukuttaa. Pentu eli neljä tuntii ja kerkes saamaa nimenki: Pinkkitassun Kaarlo.

Nämä o Pinkkitassu K-pennut ja meil neljännet Pinkkitassu pennut.

Ruskal oli kahdet pennut ja kummassaki yks cremefärine. Rauha jatko sammaa linjaa kummallaki kerral. Nytenki yks o creme ja muut kolme oli punasii.

Yht sulosii nämä pennut o ko ain ennenki. Hyvä painosii syntyisäs, creme n. 100 g ja punaset hiuka painavampii. Rauha itte o nii pyäree et olis ollu varraa synnyttää vaik kolme lissää. Paino kyl nousi samallai ko viimeksi eli neljä oli odotettavis paino perusteel. Rauhal oli pualtoist killoo enämpi lähtöpainoo ko ensimmäisel kerral.

Kuva: Merja Lainio. 
Tämä punatäplikäs pentu synty ensimmäitteeks. Sukupualest ei ol täyt varmuut, mää eppäile kolliks.

Kuva: Merja Lainio. 












Tämä toine punatäplikäs o voimakkaamma punane ja vaikuttas selvästi oleva kolli.

Kuva: Merja Lainio. 













Viimitteeks synty creme tyttö. Nähtävästi täplikäs hänki.

Rauha ensimmäiset pennut oli tabbyi, yksi täplikäs joukos. Ny tuli täpläpentue.

Kuva: Merja Lainio.









Täsä viäl kolmikko imemäs.

Nämä kuvat o eilä Merja ottamii. Niis pennut o kolme päivä ikkäisii.

Seuraavat videot mää ole itte kuvannu aikasemmi. Videot o otettu reilu voorokaude pääst syntymäst. Pennut o elinvoimasii ja nostaa painoos urakal.



Rauha kehrää kauheesti videos ja mää höpötä vällii omiani.





Täsä sama kehruu jatkuu. Pennut tappelee nisist. Kissaemo ei pentuje nisätappeluihi puutu, antaa niitte itte perraat etus. 

Videot o ollu jo Facebookis. Täsä niitte pitäs ol hiuka parempilaatusii.

Peräst kuuluu lissää. Yks pentu täl kertaa menetettii, kolme jatkaa terhakkaasti elämääs. 

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluviaras ja muit juttui

Me ollaa saatu mukava jouluviaras: Raita-kissa. Raita o Ruska pentu ja Rauha sisko. Hän ei ol kahtee vuatee nähny toist kissaa, se jälkee ko lähti syntymäkodostas marraskuus 2013.

Valitettavasti täsä kuvas Raita o vähä epätarkka ko kamera o tarkentanu Ruskaa.

Rauha ja varsinki Ruska o ollu kiinnostunu ja utelias viaraast. Varmuude vuaks Raitaa pidettii kolme ensimmäist yäseet eri huanees suljetu ove takan. Ruska yritti kauheesti askarrel ovvee auki ko jouluviaras oli nii kauhee kiinnostava. Ja Rauha oli samas juanes mut ei yht touhukas. Ove aukasemine ei onnistunu pelkäl kahvaa hyppäämisel ko ovi köytettii kii ovekahvast karmitoolii, joka pualestas tönköttii paikalles ettei se päässy liikkumaa.

Muutonki oltii alvus varovaisii. Välil Ruska ja Rauha pantii toisee huaneesee, niät Raita sai rauhas tutkii muu huusholli. Siin hänel onki ollu kova homma ko o kaikki nurkat ja sänkyaluset haistellu ja nuahonnu.

Ny neljännee päivä ehtoon meil o jo täys rauha ja kissat tottunu toisiis. Ruska ei ol missää vaihees pörhistelly Raital, ei murissu eikä sähissy. Mut hän käy knäppäilemäs tassul Raitaa ja hyäkkää päi. Näyttäs et haastaa leikkii, jos mää ny ossaa kissa käyttäytymist tulkit. Raita ei lähd karkuu ko köyristää selkäs ja nostaa karvat pystöö. Rauha o pikkuhiuka pörhistelly selkääs ja häntääs siskolles.

Välil he piti tuijjottamis- ja hännähuiskimistalkoit.

Ko Raita näki Rauha ja Ruska ensimmäise kerra viime lauvvantain, hält nousi tukka ja selkäkarvat pystöö ja häntä pörhisty muhkeeks. Murinaaki kuulu. Mut hän o reipas kissa ja tottunu äkkii. Huushollinki hän jo ilmeisesti tuntee hyvi, ko o hyppiny kaikkie korkeitte kaapie pääl ja tutkinu kolot ja sopukat. En yhtää arvaa mitä hän muistaa ja tiätää lapsuudekodostas.

Raitast o kasvanu kaunis ja kookas kissa, reipas, rauhalline ja tasapainone. Färiltäs ja kuvioiltas Raita o sinikilpikonnatiikeri. Viralliselt nimeltäs Raita o Pinkkitassun Estelle.

Meil o toinenki jännittävä asia. Rauha vartoo toisii pentujas. Pentuje isä o punatabby Tiikerinliljan Lounatuuli eli Simba. Punapentui o taas tiados, ja piänii kermakaakkui eli cremejä.

Tuntu oikee mukavalt huamat, et Rauha tämäkertase sulhase isoisä o Kissankellon Robin Aragorn, Kissakello kissala kissoi, joitte kantaemo o legendaarine Kontukatin Elviira. Minullaki o ollu kunnia kerra treffat Elviira. Sillo 1990-luvul hän oli jo korkees iäs ja asusti Nokial. 

Elviira kasvot o kuvattun Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskuvvaa. 

Kissankello emäntä Riitta Mönkäre o mul ollu ensimmäine eurooppalaiskissaihmine ja eurooppalaiskissoje kasvattaja, joho mää ole tutustunu, jo joskus 1990-luvu alkupual. Ny sit ympyrä sulkeutu ko Pinkkitassuje ja Kissankelloje suvut kohtas jo ihan lähisukulaisis. 

Penturintamal o tapahtunu semmonenki asia, et Ruskast tuli marraskuus ensimmäist kertaa isomummu, ko tyttäree Mesi tytär Sipi synnytti neljä pentuu, Pinkkitassu J-pennut. Ennestäs Ruskal o muistaakseni ja tiätääkseni 13 lastelast, mut nämä oli ensimmäiset lapselapselapset. 

Kerra ole ollu kattomas J-pentui ja heti joulu jälkee pääse uudemma kerra. Sillo ensimmäisel kattomiskerral pennut oli sillo vast kolme viiko vanhoi vauvvoi, isoi ja vahvoi kylläki. 

Kolme poikaa o ny kaikki varattui mut tytöl, Pinkkitassun Jóhannal, viäl hajetaa sijotuskottii. Jóhanna o kilpikonnapunatabby, varsinaine ihana pakkaus, vähä niinko isomummus Ruska piänen. Jóhannal suunnitellaa pentui joskus tulevaisuudes ja sentähde hän jää Pinkkitassu kissala kissaks. 

Poikie lempinimet o Mörri (isompi ruskeetabby), Nemo (toine ruskeetabby) ja Pontus (punatabby). 

Silloko mää tuli Turkist kottii, meil oli hauska tilaisuus: H-pentuje yksvuatispäivät. Ne järjesti Namu-kissa emäntä Merja, joka tunnetaa Naukula mamman plokist Naukulan kerho. Kaikkie pentuje perheet oli paikal ja muittenki kissasukulaiste edustajjii monia. Hauskaa oli. 

H-pentui edustaa täsä kuvas Pinkkitassun Hagar eli Namu Naukula. Läsnä oli tiätysti serkkupoika Sulo Naukula kans. Molemmat mee Ruska lapselapsii. 

Mummu ja emoki sai juhlist muutama hiirilahja, mut ne vartoo kaapis jouluauttoo. Meinaa antaa ne heil joululahjaks. 

* * * * *

Oi, voi. Tääl mää taas päivittele. Ko ole nii hidas. Turkis me pidettii kahde henke kirjotuskouluu, ystäväni Leena ja mää, kirjotettii kaks tehtävää joka päivä. Mu toine tehtäväni oli ussei yks plokipäivitys. Mu piti jatkaa sammaa mallii ja kirjottaa Turki matka toisest viikost heti ko tuli kottii. Mut sit en ol kerriinny. En sit millää. Muka. 

Mul olis siis jemmas mont aihet. Niinko et viäl olis kerrottavvaa Turkistaki. Hyvän aikaa takasi mää sai Naukulast haastee kirjottaa plokini tarina. Ja mul olis yks vanhempiki haaste jemmas. Kissoje kans tapahtu yks kiva juttu viäl, mutte viitti tunkee sitä tähä postaukses. Jos vaik innostusi kirjottammaa siit. Mu mikkeliläine ystäväni toivo et panisi kuva plokkiini sänkypeitost, jonka mää osti Turkist. 

Yks ajankohtane aihe mul olis se, et mimmost o ol eläkkeel. Mul o ussei semmone tunne, et mää ole menettäny aja ja aja taju. Mää vaa huuhaile jossai omas olosani ja aika kulkee ohitte pikakelauksel. Ei ol aikaa mihenkä ko sitä ei vaa ol. Mää myähästy joka paikast. Jos mää ole luvannu tehd jottai, mu tarttee se tehd viime tipas edellisen yän ja valvoo koko yä ko muuto en kerkee. Mää jutteli tätä yhdel siskolleni ja hän sano et jaa et sää chillailet. Mu täyty kattoo urpaanist sanakirjast mitä tarkottaa chillailu. Se tarkottaa 'hengailla eli oleilla rauhallisesti'. Vissii juu. Paitti et ain välistäi mul tullee paniikki. 

Ehkä ne Rauha pennut panis minnuu taas vähä aja tajjuu. Ko laskettu aikaki o tiados: 24.1.2016. Ja huamen o jouluautto, 24.12.2015. Porkkana- ja punajuuriloora ainekset o viäl kellaris. Heh. Mää suunnitteli lisät porkkanalooraa hiuka palsternaakkaa. Juurekset o itte kasvatettu suvilystipaikas. Mahtaaks taas tul yätöitä? 

Hyvvää ja sydämmellist jouluu teil kaikil, jokka tääl viittitte käyd. 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Kappadokia kohokohdat: maisemat, mattot ja dervissit

Me ollaa jo mont päivää oltu Turki etelärannikol mut viäl vaa riittäs Kappadokiast kertomist ja näyttämist. 

Yks Kappadokia kohokohta tiätysti oli tarumaiset maisemat. Kuvia mul o paljo, ei pelkästäs kuumailmapallost ottamani. 

"Kerrostalo". Eli hiakkakivikallio o hakattu täytee lualii ja mustat reiät vuareseinäs o ovi- ja ikkuna-aukkoi. 



Kuva vasemmas reunas oleva "patsas" näyttää kamelilt. Eiks näytäkki?

Tämä paikka (yläkuvas) o nimeltäs Kyyhkyste laakso. Kuva o otettu jo viime maaliskuus, kaikki muut maisemakuvat ny marraskuus. 

Mu vasemmal pualellani olevat kolme kivvee tunnetaa "kolmen kauniin" tai "isän, äitin ja lapsen".

Sokeritoppatalo.

Täsä aurinko laskee Munkkie laaksos. 

Mu silmääni tämä kivilohkaree pääl o laskeutunu kivikyyhky.

Toine kohokohta mul oli dervissie tanssi. Tätäki sai ny kattel jo toist kertaa. Dervissit kuuluu muhamettilaisuudes suufilaisee suuntaa. Taitaa ol lempeemmäst pääst islamii ja edustaa mystiikkaa. Tämä dervissie rituaalitanssi perustaja o ollu Mevlana-nimine imaami, jota sanotaa lisäks kirjailijaks, runoilijaks ja filosofiks. Häne muistomerkkipaikkas Konyas oli nii kaunis, et varmasti hän oli aikoinas kuvataiteilijaki. 


Dervissit pyärii ympäri vastapäivää ja valkoset helmat hulmuu. Välil he pysähtyy ja kumartellee, polvistuu ja rukkoilee. Ja taas lähtee pyärimää. 

Piäni orkesteri soittaa rauhallissii sävelmii ja välil laulaaki jonottaval äänel. Eksoottine elämys. 
Kolmas suuri kohokohta Kappadokias oli käynti mattotehtaas. Turkis ja itämail solmitaa käsi mattoi, ei kudot. Suurin osa mattotehtaa tyäntekijöist tekkee mattoi kotonas. He saa tehtaalt välineet ja lankat ja jonku peruspalka ja sen lisäks joka mattost osuude hinnast. Tehtaas kerrottii mattoist ja mattoje solmimisest ja kaupattii niit korkeesee hintaa. Tämä viarailu mattotehtaas oli siis myyntitapahtuma. Mattot o kalliit Suame hintoihi verrattun, mut ymmärtääkseni korkeelaatusii. Mattot o yksilöllisii taideteoksii.

Ensi tehtaa etuhuanees esitellää turisteil mattoje solmijoit ja joitai mattomallei. Matosolmijoit ja etuhuanee esittelymattoi saa kuvat muttei ennää myyntipuale mattoi. 

Mattoi o hyvi erityylisii ja erivärisii. 





Mattomalli yhde solmija edes. 

Pyäree kuvio mattos. 

Sinisävyne. 



Kalleimmat ja hianoimmat mattot o silkkimattoi niinko tämä. 

Silkkilankoi hyllys. 

Muut materiaalit o villa ja puuvilla. 

Täsä viäl yks villamatto. 

Mattoi tehdää ja valmistettaa tiätysti joka pual Turkkii eikä pelkästäs Kappadokias. Jokkaisel  alueel o omat tyypilliset mallis ja färis. Mää ole ihan myyty näihi turkkilaisii mattoihi, vaik ei ne sunkaa kaikki sopis mu huusholliini. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

1-vuatissyntymäpäiväonnittelut

Kaikil matkoillani mää kanna rakkait kissojani ja niitte pentui mukanani - tiatokonnee kuvakansiois.

Heti aamusti muisti, et tänäpä tullee tasa vuasi siit ko Rauha ihanat H-pennut synty. Mää meni baarii tekemää tätä synttärionnittelluu. Tilasi vihriäise drinki without alcohol H-pentuje kunniaks. Edellisel kerral oli punast mut tämä vihriäine oli parempaa. Avasi tiatokonnee kuvakansio ja siält osu silmiini ensimmäitteeks tämä kuva, josa mää pidä Hildaa käsivarsillani.

Rakkaat H-pennut ja tee perheenne: 

ONNEA JA ILOA MONTA SATAA KILOA!


H-pentuje kuvakansioist pomppas ensimmäitteeks päivämäärä 6.1.2015. Sillo pennut oli reilu seittemä viiko ikkäisii. Kaikki kuvat Merja eli Naukula mamma ottamii. 

Tindra Tindruska kaunokaine söpöläine Hilla Hillariini. Pentuee esikoine. Virallisesti Pinkkitassun Hillary, cremetäplikäs (EUR e 24) naaras. Omistaja Aulikki Johansson. Tindra takkaa näyttäs katteleva Namu. (Hmm. vai Hilda? Punapentuje erottamine toine toisestas oli joskus piäni haaste.)

Namu nakertaja punanuttu, muutti meilt Naukulaa Sulo-kissa kaveriks. Pinkkitassun Hagar, punatabby (EUR d 22) naaras. Sijotusemäntä Merja Lainio, omistaja Mikko Murtonen.

Leidi Hilda Hilduri, piäni muriseva peto ja hiano ja viisas neiti samas persoonas. Pinkkitassun Hilda, punatabby (EUR d 22) naaras. Omistaja Heli Pöntinen. 

Kuapus ja pikkuveli Hartsa. Oikee aito mettämiäs ja hiirulaiste kauhu, kissatuamareitte hurmaaja. Pinkkitassun Harvey, punatabby (EUR d 22) uros. Omistaja Eija Haukka. 

Kissapentuje tarttee pistel ruakaa ahkerasti, et heist kasvais isoi, kauniit ja terveit kissoi. Neliapila aterioittemas 6.1. 

Täsä painitaa, riahutaa ja leikitää. Oli meinaa vilkast elämää. 

Kuvas Namu o ylimmäisen pesä pääl, Hartsa o pesä sisäl leikkilinnu kimpus ja pesä edes Hilda ja Tindra painii keskenäs. 

Leikkimine, hääräämine, riahumine, juaksemine, hyppimine ja pomppimine kestää sihe astikka ko virta loppuu tykkänäs. Täsä Tindra sammuu ko saunalyhty.

Rauha-emo alati vahti ja valvo pentujas. Hän hoiti pennut lempeesti ja erinomasesti mut oli itte aika rasittunu. Vastuu paino nuart emmoo. Täsäki kuvas Rauha näyttää väsyneelt ja hualestunneelt. 

H-pentuje onnelline sijotusemäntä olim mää ja kasvattaja o Mikko Murtonen. Ja niinko sanottu, ihanat kuvat otti Merja Lainio.

*****

Saman päivän 15.11.2014 ko mee Rauha synnytti H-pennut, Pinkkitassun Florence eli Lily synnytti Pinkkitassu I-pennut. Onnee teilleki, Ivan, Iris,OnniOskari ja Mikki!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Göreme

Göreme o täl hetkel ulkoilmamuseo Kappadokias, yks Unesco mailmaperintökohteist. Muinaisin aikoin se oli alkukristittyje pakopaikka ja ehkä mailma ensimmäine teologine korkeakoulu ja pappiskoulutuslaitos. Kappadokias o paljo lualakirkkoi, jonku arvio mukkaa jopa tuhat, mut Göreme kirkot o parhaite säilyny. Monet vanhat freskot o säilyny ja muit o entisöity. Lualakirkkoi ja yhtläi asumuksii oli helppo kaivertaa kalkkikivvee. Kristinusko laillistettii Rooma valtakunnas joskus vuade 300 paikkeil, ko keisari Konstantinus Suuri anto asiast määräykse.

Joskus myähemmi, Bysanti aikan, ehkä 700-800-luvuil, oli ikonoklastine vaihe ainaki näil seuduil. Sillo kuvia ja patsait hävitettii. Jollei muute tuhottu ni ainaki silmät kraaputettii pois, niättei ihmiskasvoi näkyny kunnol. Mul ei ol kirkoist sisäkuvvii, ko lualakirkois valokuvie ottamine oli kiälletty.

Ettei meilläki Suames olis ollu samallaine meininki silloko tuli uskopuhdistus ja roomalaiskatolise aja kuvat maalattii umpee tai hävitettii.

Mää ole siis käyny tääl Göremes viime kevvään maaliskuus ja ny taas marraskuus.

Göremes o kirkot ja ruakalat ja muut tarpeelliset paikat. Varmaa ollu iso kylä tai kaupunki.

Jos joku o kiinnostunu, tiatoo ja kuvia löytyy netist ja kirjoist. Matkoil ussei tullee nii paljo uut asiaa, et mul ainaki kaikki mikä mennee toisest korvast sisäl, tullee samatiä toisest korvast ulos.

Tämä o kuuskerroksine kerrostalo, enttine nunnaluastari. Yleiset tilat oli alakerroksis ja asumukset ylemmis kerroksis.

Melkei sama näkymä laajemmalt alueelt kuvattun. Tämä o kuva o viime kevväält (13.3.), edelline kuva tämä viiko alvust (maanantailt 9.11.).

Viime maaliskuu kukkaloistoo Göremest.

Sinisii marjoi marraskuus.

Kevväisii puit ja pensait täydes kukas.

Kevvääl mää leperteli koirapennuil, joitte leikkei emo tarkkaa valvo. Täsä yks veitikka.

Ny nähtii mustavalkosii kissapentui. Tämä miukuva varmaanki lähettää terveisii kaikil Suame kissoil.

Pätkä ja Pitkä eli Paula ja Leena Göremes.

Meki lähetettää terveisii kaikil ystävil ja plokilukijoil täält kaukaa. Ja varsinki miähillemme!