perjantai 16. tammikuuta 2015

Käytii maaseudu rauhas

Me oltii kissoje kans reilu viiko verra maaseudu rauhas Varsinais-Suames. Suvilystipaikka oliki täl kerttaa talvilystipaikka.

Pikkukisuil oli lystii ensimmäisest päiväst astikka. Reissu yhten tarkotuksen oliki, et pennut sais kokemukse pitkäst automatkast oma emo turvallises seuras ja uudest ympäristöst. Ympäristö oli uus pennuil muttei Ruska-mummul eikä Rauha-emol. Ehkä tämä aikuiste kissoje rauhallisuus viaraas paikas vaikutti siihe, ettei pennuillakkaa ilmentyny mittää kauhistust, vaik huusholli ja hajut oliki ihan uusii.

Ensimmäisen ehtoon Ruska-mummu otti kii hiire. Miäs ja mää olimme oltu naapuris kyläs ja ko tultii kottii, Ruska tuli meit vastaa tuva ovel pualiks tapettu hiirulaine suus. Ihan ko olis varronnu meit et sais ylpeesti esitel saaliis. Ruska näytti tosi ylpeelt, ja kyl hän kehujaki sai. Häne ei kylläkää annettu pistel hiirt poskees. Hiiri otettii häne kynsistäs ja miäs anto lopullise isku ja vei kuallee hiire pihal. Pennut ja Rauha oli toises huanees eikä ollu todistamas mummu hiirijahtii. Jahdi jälliilt muutamat tavarat tuvas oli kumollas ja riipiraapi laatteel.

Pennut otti kyl muuto ilo irti maalaistalo nurkist ja sokkeloist. Erityisesti kankaspuut oli hee suures suasiosas. Mää taas nautei puulämmitykse lempeest lämmöst.

Kuvia ei tullu oikee otettuu ko melkei joka päivä oli pilvist ja hämärää. Nämä kuvat o otettu yhten kirkkaampan päivän, ehtopual päivää jo. Näyttäs oleva just semmone sinine hetki. Pennut o näis kuvis kahdeksa ja puale viiko ikkäisii. Ensimmäises kuvas o Hilla, taustanas kankaspuut.

Namu.

Hilda.

Hartsa.

Kottii mailt tultii takasi eilä.

Ajomatkat meni oikee hyvi pennuilt, vaik kantokopas oli aika ahdast, ko Rauha ja pennut matkusti samas kopas. Paluumatkal joku pennuist hiukka maukuili muttei pahasti. Kukkaa ei oksentanu.

Ko päästii kottii, Rauha oli stressaantunu ja levoton ja mauku eikä pystyny päättämää olisko kissalastes vai mee aikaihmiste seuras. Kulki ettiistakasi ja mauku. Pennut pääsi - tai joutu - ensti takasi pentuhuaneesee huilaamaa ja syämää ja leikkimää tutuil leluillas.

Sit palataa ajas taappäi, loppiaisee. Sillo edellise kerra Merja eli Naukula mamma oli meil ja otti kuvia. Sillo oli oikee varsinaine riahupäivä.

Varmaa huamaatte kui iso ero o färimailmas. Maalaistuvas o hämärää, kaupunkiasunnos kirkkaat sähkövalot.




Ensti tankattii, et jaksettii riahuu.

Hartsa poistuu ruaka- ja juamapaikalt.

Hilda ja Hilla painii.



Namu riahuu saalii kans.


Yhteisriahuu. Täsä yritettii, siis: YRITETTII ottaa nättii yhteiskuvvaa. Ja kaikki saatii sammaa kuvvaa. Rivis he ei pysyny, ei sekunttiikaa. Kuvas o ylhäält alaspäi: Namu, Hartsa, Hilda ja Hilla.

Pentu ja emo. Piäni ja suuri.

Ko aikas oli riahuttu, uni alko painamaa silmii kii. Hilla yrittää viäl viimisil voimillas taistel unt vastaa.

Uni tuli. Namu tuli nukkumaa sammaa pessää.

Hartsa nukahti kans.

Yks nyykähti kamera viäree.

Pennut nukkuu, emo valvoo.

Sit seuraavaks mennää viäläki pari päivää taakseppäi. Pennut oli 4.1. seittämä viiko ja yhde päivä ikkäisii. Merja kävi kattomas pentui ja ottamas kuvia.
Hillal o pallo, jonka he sai Maxi ja Pepsi emännält, ko tämä oli meil kyläs. Hän toi pennuil neljä erilaist palloo. Saman päivän, ko nämä kuvat otettii, meil oli toinenki plokiystävä, herra Harmaa ja neiti Ilona ihmine.

Namu pinki huapapallo kans.

Hildal o täsä kaikki neljä palloo.

... ja Hartsal.

Näist kuvist saa ehkä jonkullaise käsitykse siit, kui mahdoton kissapentuje kasvuvauhti onkaa.

Viimisis neljäs kuvas pennut o siis seittämä viiko ja yhde päivä ikkäisii 4.1.

Sitä edelliset 14 kuvvaa o otettu kaks päivää myähemmi loppiaisen 6.1., jollo pennut oli seittämä ja puale viiko vanhoi.

Ensimmäiset neljä kuvvaa o tasa viikkoo myähemmi 13.1. Pennut oli sillo kahdeksa ja puale viiko ikkäisii. Huamen tullee yhdeksä viikkoo pentuje syntymäst. Oi ko tämä aika riäntää. Pennut o mu ilonani ennää viis viikkoo.

Jos jokku muutki teist plokikavereist tykkäisitte tul meil kyllää ja kattomaa riahupettereit, ni tervetulloo! Mun kansani voi soppii ajast. Jos tykkäisit tul, ni voisit kirjottaa mul sähköpostii: eskola.paula (at) gmail.com. 

torstai 1. tammikuuta 2015

Kisut potretis ja hulluilpäivil

Uus vuasi alko. Onneks mee kissat ei pelkää paukkui eikä pamauksii, ei edes pennut pelläänny. He saiki ol emo turvallises hoivas, rentoin makkaili pentukamari sänky pääl ko pihal paukku. Ehkä hee ei myähemminkä elämäsäs tartte pelläät, toivottavasti.

Täsä viäl viimeviikkosii potrettei, jois pennut o päivää yli kuude viiko vanhoi: 

Hartsa (Pinkkitassun Harvey).

Hilda (Pinkkitassun Hilda).

Namu (Pinkkitassun Hagar).

Hilla (Pinkkitassun Hillary).

Meil o ollu korjus muutama sopiva kokkoine paffiloora. Yks o just pennumentävä keltane Stockmanni hulluje päivie loora. (Tämä ei ol maksettu mainos!) Mää leikkasi siihe muutamii kulku- ja tiirailureikii. Se o ollu mainio huvitus pennuil. Oikee varsinaine aktivointiväline. Täsä kuvasarja: H-pentuje hullut päivät.





Toine sopiva loora oli laatikko, joho oli pakattu Kivikis-pesä. Sihe mahtuu Ruska ja Rauhaki. 

Ruska-mummuki tykkää loorist, niinko Rauha-emo. Rauha elämä täl hetkel o nii vastuulloist ja vakavaa, ettei hän oikee arvost huvituksii. Ruska-mummu ottaa rennosti ja hän ussei mennee tähe Kivikis-looraa. Siält o mukava kattel pentuje leikkei. Keltasee looraa aikuiset kissat ei mahdu. 

Kuvat: Merja Lainio. 

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvvää uutvuat ja söpöysvarotus!

Viime kerral joku huamautti, et olis pitäny ol söpöysvarotus. Ny o. Huamasitteks ny kaikki? Tääl o taas kissapennuist kuvia.  Ko Merja ottaa kuvia, se o sempäiväst touhuu. Tärpästikkelit o vauhdis. Tuntuu ettei täst tul yhtää mittää. Mut kyl vaa tullee. Siit hualimati, ettei pennut ol hetkeekää paikallas (paitsi nukkuisas). Naks naks naks, sannoo kamera. Tullee ihanii kuvia.

Hilla (Pinkkitassun Hillary) o hurmaava rento ja meneväine tapaus. Vikkelä ko mikä. Mut sikko o aika nukkuu, hän nukkuu kaikes rauhas pitkät ajat. Vaik muut riahus ympäril, tämä likka nukkuu. Hillas o jotaki sammaa päättäväisyyt ko emos, muutaki ko väritys ja kuviot.



Namu, tuleva Namu Naukula (Pinkkitassun Hagar). Hyvä syämää niinko kaikki muutki. Namu o täl hetkel likoist isoin, painaa kuude ja puale viiko iäs melkei 950 grammaa. Namul o oikee kauniit tabbykuviot, "perhoset" lapaluitte pääl. Täst kuvast ne ei nävy.

Hilda (Pinkkitassun Hilda). Ilone piäni isottelija. Täl viikol pennut o saanu ensimmäist kerttaa sikanautajauhelihhaa, ja kyl teki kauppas. Varsinki Hilda tykkäs kauheesti ja söi ahneesti. Ei malttanu lähtee ruakalautase viärest pois enneko lautane oli nualtu puhtaaks. Ei murenaakaa jääny. Ehkä hän meinaa ottaa siskos Namu paino kii. Täl hetkel Hilda ja Hilla painaa hiukka al 900 grammaa.

Hartsa-poika (Pinkkitassun Harvey). Niinko siskolikatki, hänki tykkää metsästämisest. Ehkä viäl ina enämpi ko siskot. Mut erikoisesti Hartsa o täl viikol kunnostautunu juamakupis uimises ja ittes kastelemises ja sit möyrimises santalooras. Hoitomammal tulee vähä pestävää. Ensti täytyy Hartsa varpaat ja varpaavälit ja muutki santaset paikat huljuttaa ja pest vedes, ettei häne tartte nual ittees puhtaaks ja niäleskel santaa. Sit täytyy pest laattee.

Eilä ehtoosti ko puntaroitti Hartsa, en meinannu uskoo puntari lukemaa. Sai kattoo mont kerttaa: 1025 g, yli kilo. Kyl silti Rauhaki samas iäs o painanu knaftisti yli kilo, mut ei ihan näi paljoo. Iso miäs vaik silti kovi piäni ja hellyttävä.

Täytyy omistaa, et kyl muutki pennut eikä vaa Hartsa vedes tykkää plutat. Täsä Hartsa, Namu ja Hilla.

Ei se mittää, steedausappuu ain saa, ihan pyytämäti.

Hildal o täsä suusas linnuraato ja hän o valla tohkeisas: isottellee muil ja hyäkkii päi saalis suusas. Hurja peto. Kyl hänki metsästämise pääl ymmärtää.

Yhten päivän, viime pyhän, pennut vallotti kiipeilypuu.

Ruska, joka ain hyppää köykäsesti ko höyhen ylätasanteel, taisi ol pentuje esikuva kiipeilypuu vallotukses. 

Täsä Hartsa ja Hilla huilaa alapesäs. 

Kiipeily- ja raapimapuu o ollu Ruska ja Rauha kovas käsittelys, niinko näkkyy. 

Hilda ja Namu kiipeilypuu seuraaval tasol. Nämä punapennut o ollu vaikeet opetel erottammaa toisistas, vaik kaikki o syntymästäs saakka olli erotettavis. Vaik mää pysty yleensä jo oikee hyvi hee tunnistammaa, ny iski epävarmuus. Vasemmapualine o Hilda. Mut onko tua oikeepualimmaine Namu vai perältäki Hartsa. En an päätäni pantiks. 

Pennut touhuu ja nukkuu, ja Rauha valvoo taustal hee touhujas.

Oikee hyvvää tulevaa vuat teil kaikil!

Kuvat: Merja Lainio.